Roadtrip on valokuvauksen kuninkuuslaji

Meni iho tästä niin kananlihalle, että pakko jakaa. Mulle Jason Lee on lähinnä instagramista tuttu kuvaaja ja en kovin hyvin tunne kaverin tuotantoa. Tekijämiehiä joka tapauksessa. Joillekin kaveri saattaa olla tuttu skeittauksesta. Ei ole varmaan kovin monta tunnettua amerikkalaista kuvaajaa, joka ei olisi uran jossain vaiheessa tehnyt kunnon roadtrippiä läpi USA:n ja julkaissut siitä kirjan. Jotenkin tuo autolla ajaminen kuuluu olennaisena osana amerikkalaiseen valokuvaperinteeseen.

Our ILFORD Inspires 'Legends of Skateboarding' series concludes with Jason Lee's 'THE AMERICAN PHOTO ROADTRIP'. Discover the philosophies behind Jason's signature aesthetic during a journey through rural Texas highway 380 to document the abandoned yet cinematic American landscape.

Mä olen koittanut vähentää arkiautoilua ja fillaroinut töihin aina kun siihen vaan on ollut mahdollisuus. (Studio/kuvankäsittelypäivä) Koska haluan taas tien päälle kuvaamaan ja säästän kilometrejäni siihen. Viime kerrat olen vain suht nopeasti ajanu Suomen läpi ja varsinainen kuvaaminen on tapahtunut pääosin joko lapissa ja Norjan puolella. Seuraavan reissun voisi tehdäkin niin, että kuvaaminen voisi alkaa jo heti ensi kilometreillä.

Lähdetään tänään Tukholmaan isänpäivän viettoon. Tulossa raportti Fotografiskasta. Siellä on Lars Tunbjörkin retrospektiivinen näyttely, joka on pakko nähdä.

Hyvää viikonloppua!

Miten yleensä kuvaan omia juttujani?

Tätä joskus kysytään - suunnittelenko omien projektieni valokuvia etukäteen kuinka paljon.

Mulle mieluisin tapa kuvata on lähteä vaan liikkeelle ja antaa tilanteiden tulla eteen sattumien kautta. Ei ole ehkä ekologisin tapa lähestyä asiaa, mutta tykkään ajaa autolla Suomen halki ja pysähdellä eri kaupungeissa ja kylissä ja lopulta päätyä jonnekin Norjan vuonoille kuvaamaan maisemia. Tai oikeastaan mua kiinnostaa kontrastit eli yleensä etsin näistä kauniista maisemista lähinnä jotain erikoista - jotain mikä ei sinne mahdollisesti sovi. Osittain tästä tavasta kuvata ja tehdä asioita kumpusi idea uusimmalle projektilleni “Fading Days”. Projektin lyhyt synopsis ja kuvia löytyy täältä. Valokuvauksessa mulle tärkeintä on matka jonka teen - ei ehkä se lopputulos niinkään. Haluan selitää itselleni ensisijaisesti maailmaa, mutta myös omaa itseäni. Olen ammatiltani valokuvaaja, mutta puhun tässä blogissa ensisijaisesti valokuvauksesta intohimona ja harrastuksena, ellei asia nimenomaan liity työhön. Tietenkin silloin kun valokuva tehdään esimerkiksi lehteen tai muuten vaan asiakkaalle, merkitsee ennenkaikkea lopputulos.

Nainen ja koira jossain päin Lofootteja.

Nainen ja koira jossain päin Lofootteja.

Mä olen saavuttanut tietynlaisen zen-tilan kaluston kanssa ja en enää pitkään aikaan ole tosissaan ostoaikeissa katsellut kameroita. Tykkään kuvata filmille osittain juuri siksi, että (filmi-) kamerat ei enää uusiudu ja kun olen kokeillut lähes kaiken mahdollisen ja hankkinut lopulta sopivat laitteet, on uusien perään ihan turha haikailla. Voi viimein keskittyä paremmin itse kuvaamiseen. Otan suurimman osan kuvistani Mamiya 7ii -kameralla ja 80mm + 50mm linsseillä. Toinen, mutta vähemmän käyttämäni formaatti on filmipokkari. Kameroina Olympus Trip 35 ja Olympus Mju ii. Maksoin noista kahdesta kamerasta yhteensä 12 euroa. Mulle 35mm filmi on rosoista snapshottia varten ja oikeastaan sen takia luovuin jokunen kuukausi sitten Leicasta. Se oli aivan liian hyvä ja kallis kamera niin pienelle filmiformaatille. Filmejä mulla on oikeastaan kolme: Kodak Portra 400 & 160 ja Ektar 100.

Tämä varis päästi mut ihan lähelle. Tuli outo olo, että sillä oli jotain asiaa mulle.

Tämä varis päästi mut ihan lähelle. Tuli outo olo, että sillä oli jotain asiaa mulle.

Tykkään hoitaa valokuvauksessa prosessin aina itse alusta loppuun asti ja mulla on kotona nykyään mahdollisuus kehittää värifilmiä Jobon prosessorilla. Voisin tuosta värikehityksestä kertoa enemmänkin joskus myöhemmin. Se on nimittäin ehkä eniten minulta kysytyin aihe! Ennen Joboakin kehitin ainakin pari sataa rullaa ilman mitään digitaalista lämpömittaria erikoisempaa laitetta. Filmit voi ladata sellaisessa valotiiviissä pussukassa, jolloin mitään varsinaista pimiötäkään ei tarvita.

Henninsvaer, Lofootit

Henninsvaer, Lofootit

Tämä blogi oli muuten aikaisemmin Imagen/Apu -lehden alustalla. Päätin kuitenkin nyt kirjoitella omalle sivulle siitä huolimatta, että lukijoita on todennäköisesti paljon vähemmän. Haluan tehdä omia juttujani ja mm ohjata liikennettä omaan printtikauppaani, jonne tulee uusia kuvia jatkossa enemmän tai vähemmän tasaisesti.

Laita kommenttia jos tulee ajatuksia mistä mun kannattaisi tai pitäisi kirjoittaa. Ehkä kuitenkin jatkossa enemmän valokuvausta kuin puutarhan hoitoa! Sitäkään tietysti unohtamatta.