Lokkien lentoonlähtö

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joskus käy juuri niin kuin toivoo? Katukuvauksessa joskus kun siitä olin kiinnostunut, oli välillä hämmästyttävää miten elementtejä kuvaan pystyi yhdistelemään vain toivomalla, että jotain tapahtuisi. Joskus sitä oikeasti kävi niin, että jotain ihan todella spesiaalia tapahtui pelkästä toivomuksesta. Onko se joku valokuvauksen jumala, joka palkitsee kovasta työstä vai mitä, en osaa sanoa. (Sivuhuomautus: jos mun katukuvat kiinnostaa niin niitä löytyy mm. Helsinki Street -saitilta. Voisin myöhemmin kirjoittaa kokonaisen postauksenkin siitä, miksi kyllästyin katukuvaukseen)

Oltiin viime kesänä perheen kanssa reissussa pohjoisessa, tarkemmin ottaen mökkeilemässä Tenojoen varressa Nuorgamin lähellä. Teimme paljon päiväretkiä sekä jalkapatikalla, että myös autolla. Yhtenä päivänä ajelimme kohti Berlevågia ja tietysti vähän väliä pysähtelin ottamaan valokuvia kuten mulla valokuvaajana tapana on. Sinä päivänä oli aika sakea sumu ja huomioni kiinnitti kaunis vuonomaisema yhdeltä sillalta. Otin valokuvan ja toivoin mielessäni, että jos yhtäkkiä nuo kaikki lokit lähtisivät lentoon ja lentäisivät ylitseni tästä sillalta, saisin varmaan aika hienon kuvan. Ei mennyt kuin 5 sekuntia ja tämä tapahtui. Hetkessä taivaan täytti valtava lokkiparvi ja jotenkin tuntui, että lokit olivat ilmassa vain minun kuvaa varten ja jokainen vielä jotenkin oikeassa asennossakin. Kuvasin pari kolme ruutua ja talsin takaisin autolle. Kysyin muilta autossa, että näittekö (ja kuulitteko) mitä tuolla äsken tapahtui? Kukaan ei ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Itse kuitenkin koin, että olin todistanut pienen arkisen ihmeen siinä hetkessä.

Valokuvaus on ennenkaikkea kovaa työtä, mutta viimeisen silauksen kuviin voi joskus saada ripauksella taikauskoa.

Mitä mun kameralaukusta (Billingham 335) löytyy?

Kameralaukut on hankalia. Tunnen monta valokuvaajaa, jolla on laukkuja kaapit pullollaan. Jokaiseen tilanteeseen löytyy sopiva laukku, mutta ei ole olemassa yhtä laukkua joka täyttäisi kaikki tarpeet. Välillä messissä on yksi pieni kamera ja joskus useampi. Joskus pitää laukkuun saada mahtumaan muutakin kuin kamerakamaa.

Billingham 335
kameralaukku-2.jpg

Siirryin taas yhden laukun taktiikkaan takaisin ja hommasin Billingham 335:n. Samantien tässä kerron mitä kaikkea tuo laukku kätkee sisälleen. Ja nyt ei ole kyse mun työlaukusta vaan kamoista, joilla teen mun omia projekteja. Vähän siis tällainen kevyempi postaus painavasta laukusta!

  • Mamiya 7ii, kamera runko (tällä kameralla kuvaan lähes kaiken)

  • 50mm/4.5 ja 80mm/4 objektiivit edelliseen

  • Fuji GW690iii (mustavalkoinen filmi aina sisällä)

  • Canon 580EXii salama

  • Sekonic Dualmaster L-558 valotusmittari

  • Sirui T-005KX kamerajalusta. (Taitaa olla about markkinoiden kevyin. Paino 1kg)

  • ND filttereitä lähinnä Mamiyaan. Kapeamman syväterävyyden aikaansaamiseksi kirkkaalla kelillä

  • Filmiä. Suosikki värifilmini on Kodak Portra 160/400/800 ja MV filmi on aina Ilford FP4 tai HP5+

  • Olympus Mju2 filmipokkari

  • Sony RX100V + akkuja videokäyttöön

  • Lankalaukaisin

  • Moleskin muistivihko ja kyniä timanttisten ideoiden taltiointiin

  • Varavirta ja piuha kännykkää varten

  • Juomapullo

Siinäpä se! Hyvää viikonloppua kaikille!

Miten yleensä kuvaan omia juttujani?

Tätä joskus kysytään - suunnittelenko omien projektieni valokuvia etukäteen kuinka paljon.

Mulle mieluisin tapa kuvata on lähteä vaan liikkeelle ja antaa tilanteiden tulla eteen sattumien kautta. Ei ole ehkä ekologisin tapa lähestyä asiaa, mutta tykkään ajaa autolla Suomen halki ja pysähdellä eri kaupungeissa ja kylissä ja lopulta päätyä jonnekin Norjan vuonoille kuvaamaan maisemia. Tai oikeastaan mua kiinnostaa kontrastit eli yleensä etsin näistä kauniista maisemista lähinnä jotain erikoista - jotain mikä ei sinne mahdollisesti sovi. Osittain tästä tavasta kuvata ja tehdä asioita kumpusi idea uusimmalle projektilleni “Fading Days”. Projektin lyhyt synopsis ja kuvia löytyy täältä. Valokuvauksessa mulle tärkeintä on matka jonka teen - ei ehkä se lopputulos niinkään. Haluan selitää itselleni ensisijaisesti maailmaa, mutta myös omaa itseäni. Olen ammatiltani valokuvaaja, mutta puhun tässä blogissa ensisijaisesti valokuvauksesta intohimona ja harrastuksena, ellei asia nimenomaan liity työhön. Tietenkin silloin kun valokuva tehdään esimerkiksi lehteen tai muuten vaan asiakkaalle, merkitsee ennenkaikkea lopputulos.

Nainen ja koira jossain päin Lofootteja.

Nainen ja koira jossain päin Lofootteja.

Mä olen saavuttanut tietynlaisen zen-tilan kaluston kanssa ja en enää pitkään aikaan ole tosissaan ostoaikeissa katsellut kameroita. Tykkään kuvata filmille osittain juuri siksi, että (filmi-) kamerat ei enää uusiudu ja kun olen kokeillut lähes kaiken mahdollisen ja hankkinut lopulta sopivat laitteet, on uusien perään ihan turha haikailla. Voi viimein keskittyä paremmin itse kuvaamiseen. Otan suurimman osan kuvistani Mamiya 7ii -kameralla ja 80mm + 50mm linsseillä. Toinen, mutta vähemmän käyttämäni formaatti on filmipokkari. Kameroina Olympus Trip 35 ja Olympus Mju ii. Maksoin noista kahdesta kamerasta yhteensä 12 euroa. Mulle 35mm filmi on rosoista snapshottia varten ja oikeastaan sen takia luovuin jokunen kuukausi sitten Leicasta. Se oli aivan liian hyvä ja kallis kamera niin pienelle filmiformaatille. Filmejä mulla on oikeastaan kolme: Kodak Portra 400 & 160 ja Ektar 100.

Tämä varis päästi mut ihan lähelle. Tuli outo olo, että sillä oli jotain asiaa mulle.

Tämä varis päästi mut ihan lähelle. Tuli outo olo, että sillä oli jotain asiaa mulle.

Tykkään hoitaa valokuvauksessa prosessin aina itse alusta loppuun asti ja mulla on kotona nykyään mahdollisuus kehittää värifilmiä Jobon prosessorilla. Voisin tuosta värikehityksestä kertoa enemmänkin joskus myöhemmin. Se on nimittäin ehkä eniten minulta kysytyin aihe! Ennen Joboakin kehitin ainakin pari sataa rullaa ilman mitään digitaalista lämpömittaria erikoisempaa laitetta. Filmit voi ladata sellaisessa valotiiviissä pussukassa, jolloin mitään varsinaista pimiötäkään ei tarvita.

Henninsvaer, Lofootit

Henninsvaer, Lofootit

Tämä blogi oli muuten aikaisemmin Imagen/Apu -lehden alustalla. Päätin kuitenkin nyt kirjoitella omalle sivulle siitä huolimatta, että lukijoita on todennäköisesti paljon vähemmän. Haluan tehdä omia juttujani ja mm ohjata liikennettä omaan printtikauppaani, jonne tulee uusia kuvia jatkossa enemmän tai vähemmän tasaisesti.

Laita kommenttia jos tulee ajatuksia mistä mun kannattaisi tai pitäisi kirjoittaa. Ehkä kuitenkin jatkossa enemmän valokuvausta kuin puutarhan hoitoa! Sitäkään tietysti unohtamatta.