Miten (ja miksi) opettelen uusia asioita?

Tää on niin tärkeä ja myös helppo asia, että ajattelin kertoa siitä. Opettelin valokuvauskoulussa aikoinaan tavan, josta on ollut tosi paljon hyötyä. Olen koittanut tehdä uuden oppimisesta itselleni tavan.

AIkoinaan valokuvauskoulussa opettelin Photoshopin käyttöä niin, että tietoisesti päätin joka päivä opetella jonkun uuden asian. Oli se sitten iso tai pieni. Mulla oli joku paksu alan teos ja käytin myös nettiä hyväkseni. Jos näin tekee kokonaisen vuoden, se on 365 uutta asiaa. Yksi tapa on kahlata käyttämäsi Adobe ohjelmiston help -osio kokonaan läpi tietyssä ajassa.

Oikeastaan varsinaisten konkreettisten uusien asioiden omaksumisen sijaan tärkeämpää on tuo tapa, joka ruokkii itse itseään. Mitä enemmän opettelee jostain aihepiiristä uusia asioita, sitä helpompi ja kiinnostavampi on mennä aiheessa syvemmälle. Oppiminen ruokkii itse itseään. Oppimisen tieltä ei halua enää hypätä pois ja uudet asiat ei enää pelota.

Tällä hetkellä sovellan tuota metodia video-asioiden opettelussa. Joka kerta kun editoin videoita, koitan tehdä jonkun kokonaan uuden asian tai teen jonkun jutun vain toisella tavalla, joka monesti saattaa olla esim. nopeampi tie samaan lopputulokseen. Jos en konkreettisesti tee videoita, katson näinä päivinä jonkun Youtube tutorialin ja jos se on hyvä, tallennan sen Youtube -kirjastooni myöhempää käyttöä varten. Uuden oppimisen ei tarvitse olla välttämättä mitään näin konkreettistakaan, se voi myös olla inspiroitumista jostain toisen tekemästä videosta, joita on tänä päivänä netti pullollaan. Nykyään vaan täytyy nähdä se vaiva, että etsii itselleen sopivaa sisältöä tauhkan seasta. Miksi teen tätä? Musta se on täysin välttämätöntä valmistautumista tulevaisuuteen. Alle kymmenen vuoden päästä me valokuvaajat teemme enemmän videoita ja still -kuvat ovat enää videoiden sivutuote. Näin ihan oikeasti uskon, että lehtikuvauksessa tulee tapahtumaan. Tuoreessa muistissa on vielä filmistä digiin siirtymisen murros, joka tipautti aika paljon ammattitaitoista väkeä alalta pois. Muutokseen ei oltu valmistauduttu. Printtilehdestä on tulossa premium -tuote ja ilmestymistahti putoaa radikaalisti.

Toinen asia mihin tuota “tee jotain joka päivä” -metodia käytän, on omat dokumentaariset projektini ja ylipäätään valokuvaajan preesensini tässä maailmassa. Katson päivittäin paljon valokuvia joko netin kautta tai kirjoista. Tämä on valtavan inspiroivaa ja saan uusia ideoita muiden töistä. Konkreettisesti saatan lähetellä omista projekteistani valokuvia erilaisiin pieniin tai isoimpiin kilpailuihin. Näitä järjestetään maailmalla nykyään valtava määrä. Vinkkinä sellainen, että Picter -nimisen palvelun kautta tuo hoituu todella kätevästi.

Tässä onkin jännä ristiriita. Olen saanut paljon palautetta, jopa hiukan vihaista ihmettelyä siitä miksi kuvaan filmille. Jotkut, monesti vähän varttuneemmat valokuvaajat pitävät sitä turhana nostalgia-fiilistelynä, jota ei pysty enää tänä päivänä mitenkään laadullisesti perustelemaan. Mä olen sitä mieltä, että molemmat ääripäät on tunnettava, vanhat ja uudet asiat, ja valinta siitä mitä milloinkin tekee, perustuisi ainoastaan siihen mikä näyttää parhaalta ja mistä saa parhaan fiiliksen. Minä ainakin teen valokuvia fiiliksenkin takia. Mulle tulee siitä hyvä olo. Ihmisen ei aina tarvitse, eikä kannatakaan valita ainoastaan toista ääripäätä, vaan tekniikoita kannattaa sekoittaa. Tarkoitan oikeastaan sitä, että valokuvaajan pitää olla sopivasti tulevaisuudessa, jopa askeleen edellä muita, mutta on kuitenkin myös muistettava täyttää tämän päivän asiakkaiden tarpeet.

Laitan tähän valokuvankin, koska tämä on valokuvausblogi. Kuvattu filmille Pärnussa kesällä 2018.

Laitan tähän valokuvankin, koska tämä on valokuvausblogi. Kuvattu filmille Pärnussa kesällä 2018.

Teneriffan seinään nojaava mies

Ajattelin, että voisin silloin tällöin kertoa jostain valokuvastani vähän tarkemmin. Itseäni aina kiinnostaa taustatarinat kuvan takana ja ylipäätään valokuvaajien prosessit. Kuvatoimisto Magnum julkaisi joskus vuosia sitten kirjan nimeltä “Magnum contact sheets”, jossa on Magnumin kuvaajien pinnakkaisia kuvatoimiston alkuajoilta nykypäiviin. Niistä on tosi mielenkiintoista tarkastella millainen on ollut jonkun tietyn ikonisen valokuvan prosessi ja kuvaustilanteen kehittyminen ensimmäisestä ruudusta viimeiseen. Kuinka monta ruutua on tarvittu yhteen hienoon kuvaan ja millaisia rinnakkaisruudut ovat. Päästä tavallaan sisään valokuvaajan ajatuksiin.

Mulla on tapana perheen lomamatkoilla joka päivä lähteä pariksi tunniksi vaan vaeltelemaan kameran kanssa. Se mitä näiltä kävelyiltä haen on vähän vaikeasti selitettävissä. Ehkä se on sitä, että haen tavanomaisuutta itselleni erikoisemmasta ympäristöstä. En halua väistellä turisteja, melkeinpä päinvastoin. Mun ei tarvitse päästä vaarallisiin paikkoihin tai syvälle viidakkoon jossa kukaan muu ei ole koskaan käynyt. Inspiroidun tavallisesta arjesta, mitä se missäkin päin maapalloa sitten tarkoittaakaan.

Seinään nojaavaan mieheen törmäsin viime talvena Teneriffalla perheen lomamatkalla. Itseasiassa aluksi huomioni kiinnittyi mieheen, joka teki hotellin pihassa uskomattomia akrobaattisia temppuja. Mies oli aivan varmasti töissä sirkuksessa, näin ajattelin. Seisoin tuossa samassa paikassa 10 minuuttia ja seurasin kun mies välillä käveli käsillään, välillä hyppi voltteja ja kuvasin tuota toimintaa yhden keskikoon rullan täyteen. Viimeisen kuvan otin siitä kun mies venytteli pohkeitaan nojaamalla seinään. Kuvatessa olin aivan varma, että joku hurjimmista tempuista olisi “se” kuva. Kotona kuvat kehitettyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuo venyttely-ruutu, jossa tavallaan kaikki miehen taidot menevät hukkaan, on loppujen lopuksi mielenkiintoisin. Joskus se on tosi pienestä kiinni. Toisaalta jos huomioni ei olisi alunperin kiinnittynyt miehen akrobaattisiin kykyihin, olisi myös tuo lähtökohtaisesti ehkä tylsä seinään nojaaminenkin jäänyt taltioimatta. Tai ainakaan en olisi ollut valmiina painamaan laukaisinta juuri oikealla hetkellä. Hyvä kuva usein herättää kysymyksiä ja antaa tilaa katsojalle ajatella tarinan itse.

Jostain syystä tuo lomamatkoilla kuvaaminen on mulle aina ollut tosi hedelmällistä. Uusimmasta projektistani suuri osa kuvista on otettu jossain reissuissa. Helmikuussa lähdetään Marrakechiin ja luulisin, että otan sinnekin kameran mukaan. Heitä kommenttia jos tulee ajatuksia hyvistä kuvauskohteista siellä! Koskaan en ole itse aiemmin käynyt edes Afrikan mantereella.

Inspiroituminen

Listaan tähän muutaman pikku asian, jotka on inspiroineet tai ilahduttaneet viime päivinä. Puhtaasti kuvallinen päivitys siis.

Olen hulluna valokuvakirjoihin. Viimeisin hankinta on JH Engströmin   Tout va Bien  .  Mahtava kirja, joka inspiroi myös omassa projektissa.

Olen hulluna valokuvakirjoihin. Viimeisin hankinta on JH Engströmin Tout va Bien.  Mahtava kirja, joka inspiroi myös omassa projektissa.

Pimiöhommat. Kuvan tekemisessä käsin on jotain ihan maagista. 

Pimiöhommat. Kuvan tekemisessä käsin on jotain ihan maagista. 

Rolleiflex vm. 1937 Ostin sen satkulla joskus reilu 10 vuotta sitten Prahasta.  

Rolleiflex vm. 1937 Ostin sen satkulla joskus reilu 10 vuotta sitten Prahasta.  

Ed. vehkeellä otetuissa kuvissa on jotain maagista myös. (Reprottu kännykällä märkänä roikkuvasta filkasta)  

Ed. vehkeellä otetuissa kuvissa on jotain maagista myös. (Reprottu kännykällä märkänä roikkuvasta filkasta)  

Mini-kasvihuone, joka maksoi 19,90€ Biltemassa.  

Mini-kasvihuone, joka maksoi 19,90€ Biltemassa.  

Kirjasto. Viimeksi lainasin Winograndin ja Lastheinin kuvakirjat. Kumpikin ihan timanttia. 

Kirjasto. Viimeksi lainasin Winograndin ja Lastheinin kuvakirjat. Kumpikin ihan timanttia. 

Kuvien editointi-seinä. Usein sanotaan, että valokuvaaja on juuri niin hyvä kuin hänen viimeisimmät kuvansa. Tältä seinältä tuota asiaa voi tarkkailla joka päivä.  

Kuvien editointi-seinä. Usein sanotaan, että valokuvaaja on juuri niin hyvä kuin hänen viimeisimmät kuvansa. Tältä seinältä tuota asiaa voi tarkkailla joka päivä.  

Olisi muuten tosi kiva jos kommentoisitte joskus jos tulee sanottavaa. Näkisi vähän lukeeko tätä kukaan ja kiinnostaako tämä ketään?  

Dokumenttiprojekti

En ole viime syksystä lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta julkaissut sosiaalisissa medioissa (mukaankukien flickr) mitään muuta kuin kännykällä kuvattuja snapshotteja. (Niitä toisaalta mitenkään väheksymättä) Olen kuitenkin kuvannut mustavalkofilmille tänäkin vuonna yli 80 rullaa. Mistä oikein on kysymys? 

Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Elämä riekaleiksi

Olen kuvannut itselleni valtavan merkityksellistä dokumentaarista projektia. Siinä revitään oma elämä aivan riekaleiksi ja en enää itsekään tiedä onko kyseessä enemmän terapiaa itselleni vai dokumenttiprojekti. Varmasti molempia. Omassa elämässä on tapahtunut aika paljon kaikenlaista ja osa asioista kaipaa selittämistä. Ja itse selitän asiat mieluiten kuvilla. Toki ehkä selitän asioita etupäässä itselleni, mutta uskon että kaikki aiheet on aina universaaleja ja ne kiinnostaa muitakin.

Yksi ihan keskeinen teema on isyys. Omat vanhempani erosivat kun olin parivuotias ja erosin itsekin kun kaksi vanhinta lastani oli 2-4 vuotiaita. Usein puhutaan, että avioerot periytyy sukupolvelta toiselle. Nyt olen onnellisesti naimisissa (ollut jo toistakymmentä vuotta) ja olen saanut tavallaan toisen mahdollisuuden katkaista tuo kierre. 

Kun sanoin, etten julkaise kuvia flickrissä (jossa voi saada kommentteja ja peukkuja, heh), en kuitenkaan ole ihan yksin kuvieni kanssa. On tärkeää saada palautetta ihmisiltä, jotka ymmärtää mistä projektissa (ja valokuvauksessa) on kysymys. Itselläni on ollut etuoikeus saada osallistua RAW VIEW -lehden/Hannamari Shakyan dokumentaarisen valokuvauksen työpajaan. Lisäksi meillä on muutaman samanmielisen valokuvaajan kanssa "piilo-kollektiivi" eli käytännössä salainen facebook ryhmä. Siinä vaiheessa kun meillä kaikilla on vahva "body of work", me tullaan ulos kaapista! 

Milloin julkaisen kuvia?  

En tiedä vielä tsekään. Dokkarityöpaja päättyy noin vuoden päästä, mutta itse tuskin olen vielä siinä vaiheessa valmis. Olen tekemässä kirjaa ja haluan tälle aiheelle lopullisen naulauksen. Siksi en halua kiirehtiä. 

Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Yleisesti ottaen kuvaajat monesti unohtaa sen kaikkein tärkeimmän kuvauskohteen: omat läheiset ihmiset. Hankitaan kalliit laitteet ja kuvataan kadulla tuntemattomia ihmisiä (puhun nyt katukuvauksesta) tai mennään metsään kuvaamaan elukoita. Kaikki kunnia tällekin, mutta älkää unohtako dokumentoida  rakkaitanne, jos siihen on vielä mahdollisuus. 

Istanbul

Käväisin pari viikkoa sitten Istanbulissa. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli osallistua FotoIstanbul -tapahtumaan, mutta aina kun vähänkin oli luppoaikaa, jalkauduin itsekin kaduille kuvaamaan. Käytännössä pyörin lähes pelkästään Besiktasissa, jossa majapaikkani ja FotoIstanbulin tapahtumat sijaitsivat. Jo taksimatkalla lentokentältä kaupunkiin kävi selväksi, ettei minun kannata neljän päivän aikana edes yrittää tutustua koko kaupunkiin. Tai edes puoleen siitä, tai kahdeksas osaan.. Ja FotoIstanbulin tapahtumat pitivät sen verran kiireisenä, etten kerennyt käymään edes Taksim -aukiolla, joka kartan mukaan ei olisi ollut kaukana. Halusin pitää hommat yksinkertaisena ja nähdä kaupungin laajemmin joskus myöhemmin.

Alla muutama foto, jotka otin reissun aikana. Kuvasin paljon myös mustavalkoista, mutta en ole vielä kerennyt kehittämään näitä filmejä. Odotan kovasti kun näen mustavalkoiset kuvat, koska niille tallensin spontaanit Besiktas FC:n voitonjuhlat, joiden keskelle vahingossa jouduin, kun istuin itsekseni illallisella Besiktas -aukion tuntumassa. Besiktas voitti tuolloin 4-0 ja kannattajilla oli ottelun loputtua isot juhlat pystyssä. Koska kyseessä oli vierasottelu, ravintolat olivat täynnä kannattajia.

Suosittelen Istanbulia ihan muutenkin, mutta se on myös tämän hetken kuumimpia katukuvauskaupunkeja.

Klikkaa kuvaa niin pääset seuraavaan. (9 kpl)