Dokumenttiprojekti

En ole viime syksystä lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta julkaissut sosiaalisissa medioissa (mukaankukien flickr) mitään muuta kuin kännykällä kuvattuja snapshotteja. (Niitä toisaalta mitenkään väheksymättä) Olen kuitenkin kuvannut mustavalkofilmille tänäkin vuonna yli 80 rullaa. Mistä oikein on kysymys? 

Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Elämä riekaleiksi

Olen kuvannut itselleni valtavan merkityksellistä dokumentaarista projektia. Siinä revitään oma elämä aivan riekaleiksi ja en enää itsekään tiedä onko kyseessä enemmän terapiaa itselleni vai dokumenttiprojekti. Varmasti molempia. Omassa elämässä on tapahtunut aika paljon kaikenlaista ja osa asioista kaipaa selittämistä. Ja itse selitän asiat mieluiten kuvilla. Toki ehkä selitän asioita etupäässä itselleni, mutta uskon että kaikki aiheet on aina universaaleja ja ne kiinnostaa muitakin.

Yksi ihan keskeinen teema on isyys. Omat vanhempani erosivat kun olin parivuotias ja erosin itsekin kun kaksi vanhinta lastani oli 2-4 vuotiaita. Usein puhutaan, että avioerot periytyy sukupolvelta toiselle. Nyt olen onnellisesti naimisissa (ollut jo toistakymmentä vuotta) ja olen saanut tavallaan toisen mahdollisuuden katkaista tuo kierre. 

Kun sanoin, etten julkaise kuvia flickrissä (jossa voi saada kommentteja ja peukkuja, heh), en kuitenkaan ole ihan yksin kuvieni kanssa. On tärkeää saada palautetta ihmisiltä, jotka ymmärtää mistä projektissa (ja valokuvauksessa) on kysymys. Itselläni on ollut etuoikeus saada osallistua RAW VIEW -lehden/Hannamari Shakyan dokumentaarisen valokuvauksen työpajaan. Lisäksi meillä on muutaman samanmielisen valokuvaajan kanssa "piilo-kollektiivi" eli käytännössä salainen facebook ryhmä. Siinä vaiheessa kun meillä kaikilla on vahva "body of work", me tullaan ulos kaapista! 

Milloin julkaisen kuvia?  

En tiedä vielä tsekään. Dokkarityöpaja päättyy noin vuoden päästä, mutta itse tuskin olen vielä siinä vaiheessa valmis. Olen tekemässä kirjaa ja haluan tälle aiheelle lopullisen naulauksen. Siksi en halua kiirehtiä. 

Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Yleisesti ottaen kuvaajat monesti unohtaa sen kaikkein tärkeimmän kuvauskohteen: omat läheiset ihmiset. Hankitaan kalliit laitteet ja kuvataan kadulla tuntemattomia ihmisiä (puhun nyt katukuvauksesta) tai mennään metsään kuvaamaan elukoita. Kaikki kunnia tällekin, mutta älkää unohtako dokumentoida  rakkaitanne, jos siihen on vielä mahdollisuus. 

Pikku seikkailu

Käytiin Veetin kanssa työ-/koulupäivän jälkeen pyörähtämässä Kalkkikalliolla. Mesta on käsittääkseni Helsingin korkein kohta, jos mukaan ei lasketa ihmisen rakentamia kohteita. Alueella on myös muutama luola, joista yhdessä, ns. Ketunluolassa on myös terrain 4:n geokätkö. Kyseessä on internetsin  mukaan suurin luola Kehä 3:n sisäpuolella. Luolan suuaukko on kuitenkin kooltaan vain 40x60 cm, joten kätkö jäi luonnollisesti Veetin hoidettavaksi. Hiukan jännitti odotella ulkopuolella, koko ajan pelkäsin että mitä jos jäppinen jää luolaan jumiin tms? Kuulemma parin metrin ahtaan ryöminnän jälkeen avautuu varsinainen luola, jossa mahtuu seisomaankin. Oli varmasti suhteellisen jännä kokemus Veetillekin!

Lopuksi veivattiin safkat trangialla, juotiin kaffet ja fillaroitiin takaisin kotiin. Juteltiin Veetin kanssa, että tällaisia pikku seikkailuja tehdään tänä kesänä mahdollisimman paljon. Suunnitelmissa on myös ihan kunnon telttareissu Nuuksioon. 

Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.  

Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.