Melontaretki Keravanjoella

Käytiin eilen Veetin kanssa lyhyellä retkellä Keravanjoella. Paikkavalinta tuli mieleen siitä kun edellisenä päivänä juhlittiin Tikkurilan padon purkamista samaisella joella. Joki on tosi hieno, vaikka muutamia patoja ja koskia voi sattua matkan varrelle. Lähdettiin liikkeelle Nikinmäen uimarannalta, melottiin Keravalle asti ja takaisin. Matkan varrella oli vain yksi helpohkosti jalan ylitettävä pato. Kanootin sai uitettua portaan yli kantamatta sitä rannan kautta. Retken pituus oli about 13km.

Leppoisa retki Keravanjoella 4.6.2019. Nikinmäen uimarannalta Keravalle ja takaisin. Seuraa myös instassa! https://www.instagram.com/kanootti_ja_tomaatti/

Jonkun verran on kyselty mikä tää Kanootti ja Tomaatti läppä oikein on. Se on vaan mun instatilin nimi ja tarkoitus on julkaista siellä etupäässä kuvia ja videoita kanoottiretkiltä, mutta jonkin verran myös hyötykasvien viljelyyn liittyvää sisältöä. Meillä on himassa kasvihuone ja siellä yhteensä 10 tomaattipuskaa kasvamassa. Toki puhun muustakin kuin pelkistä tomaateista, mutta tomaatti nyt vaan sattui rimmaamaan hyvin kanootti -sanan kanssa.

Ota seurantaan sekä instatili että Youtube -kanava. Koitan kasvattaa etenkin tota Youtubea, koska tilaajamäärän kasvaessa saavuttaa tiettyjä uusia toiminnallisuuksia.

Ylihuomenna lauantaina lähden viikonlopuksi melontaretkelle Luopioisten Kukkia -järvelle. Ensimmäinen yön yli reissu ja vähän pidemmät päivämatkatkin tiedossa.

Shortlistalle Aikakausmedian EDIT -kilpailussa! (Ja uusi WIAM -video!)

Kuvani Jussi Parviaisesta valittiin kolmen parhaan joukkoon Aikakausmedian EDIT -kilpailun “paras henkilökuva” -sarjassa. Kilpailun voittajat selviää Aikakausmedian gaalassa 4.4 Olen tuosta ehdokkuudesta tosi iloinen - olen tahkonnut näitä hommia aika pitkään ja kertaakaan en ole vielä henkilökohtaisilla ansioillani ollut palkintopallilla. Muutamaa palkintoa olen ollut jakamassa työryhmien kanssa, mutta ensimmäinen ns. henkilökohtainen saavutus kyllä lämmittää mieltä. Katson tämän jo saavutukseksi vaikka jäisinkin tuossa kisassa kolmanneksi.

Jotain saattaa tämä asia kiinnostaa niin avaan vähän miten kuva syntyi. Juttu julkaisiin Apu -lehdessä vuoden 2018 alussa. Mä olen tykännyt vähänkin isommilla haastattelu/kuvaus -keikoilla tehdä niin, että toimittaja haastattelee ensin ja kuvat otetaan vasta lopuksi. Se vie itseltäni paljon enemmän aikaa, mutta haastattelussa usein syntyy ideoita myös kuviin eikä kuvat jää “pelkiksi” potreteiksi. Ville Hartikainen haastatteli Parviaista pitkään ja jossain vaiheessa Parviainen tokaisi “Haluaisin olla se joka oikeesti olen, enkä se joksi minua aina luullaan” tai jotain sinnepäin. Hörpin siinä vieressä kahvia ja aloin miettimään erilaisia idiksiä kuvalle. Kyseisen kahvilan tuulikaappi oli lasinen ja sain idean kuvata Parviainen osittain niiden läpi. Heijastukset korostaisivat Parviaisen “jakautunutta persoonaa”. En tiedä oikein miksi, mutta päätin lisätä kameran päällä olevaan salamavaloon vielä punaisen värikalvon. Halusin ottaa Parviaisesta mahdollisimman suoran ja rehellisen kuvan. En ohjannut häntä mitenkään muuten kuin pyysin häntä vain katsomaan lasioven raosta suoraan kameraan. Kuva oli otettu parissa minuutissa, mutta vaati sen että olin ensin kahvitellut kuvattavan ja toimittajan kanssa sitä ennen. Koen, että mun on kuvaajana tärkeätä päästä samalle aaltopituudelle toimittajan ja haastateltavan kanssa keikalla. Usein valokuvaaja vain pölähtää paikalle, ottaa kuvat ja jatkaa matkaa. Useimmiten toimittajalla on syvempi yhteys haastateltavaan kuin kuvaajalla ja se on kuvien kannalta tietysti huono juttu.

Valokuvaajana haluan pitää korvat ja tietysti silmätkin auki koko ajan ja kuunnella myös muiden ihmisten mielipiteitä ja ideoita kuviin. Sen mä olen oppinut tässä vuosien varrella. Olin kenties joskus vähän takki auki ja naivisti sitä mieltä, että tiedän itse kuvaajana parhaiten millaisia kuvia pitää ottaa ja esim toimittajan mielipiteellä ei ole paskan vertaa merkitystä. Jokainen kivi kannattaa kuitenkin aina kääntää ja jokainen mielipide kannattaa kuunnella. Siitä ei ole koskaan mitään haittaa.

Tällä viikolla tein paljon muutakin mm. kylvin hyötykasvien siemeniä. Siitä lisää tämän viikon Week In a Minute -videossa! Tsekkaa koko playlist täältä.

Hyvää viikonloppua!

Week In a Minute 7/2019. Shot entirely with Sony RX100V. Music: Sketch 18 by Electric-tric. Recorded at the CDG airport in Paris.

Kasvimaalla tapahtuu ja rikkaruohoja käkättimeen.

Muutamat jutut on vielä istuttamatta, mutta suurelta osin alkaa olemaan hyötykasvihommat jo hyvin aluillaan. Basilikat esim. on vielä aika hentoja ja saavat vielä hetken majailla kasvihuoneessa. Uutena tälle vuodelle tuli munakoiso, josta ei ole mitään kokemusta. Saa nähdä miten onnistuu!

Parsaakin ajattelin vielä työntää maahan kunhan saan tehtyä sille kunnollisen paikan. Parsaa pukkaa kuitenkin parikymmentä vuotta ja mesta on siksi mietittävä tarkkaan.

Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

Lehtikaalia ja minttua. 

Lehtikaalia ja minttua. 

Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Eilen käytiin duuniporukalla villiyrttiretkellä. Yksi työkaveri, joka on enemmän perehtynyt aiheeseen opasti meitä muita. Kerättiin ainakin maitohorsman versoja, vuohenputkea, litulaukkaa, maksaruohoa ja suolaheinää. Pikkasen innostuin asiasta ja ajattelin seuraavaksi tutkia kodin lähiympäristöt, jotta homman saa kunnolla osaksi arkea. 

Markku opastaa. 

Markku opastaa. 

Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

Vuohenputkia. 

Vuohenputkia.