Kanootti!

Joskus varhaisteininä kävin Helsingin Merimelojissa yhden kesän melontaleirillä. Siitä kimmokkeena ja monien sattumien kautta päädyin myös kaverini kanssa seurakunnan kanoottikerhoon, jossa rakensimme lentokonevanerista kajakki-kaksikon. Mulla on siis jonkin verran kokemusta tuosta jalosta harrastuksesta ja viime vuosina tuon harrastuksen uudelleen herättäminen on ollut koko ajan mielessä.

Nyt olen päättänyt viimein hankkia pitkään himoitsemani inkkarikanootin. Olen päätynyt Mad River Canoen Journey TT 156 -malliin. Kanootilla olis tarkoitus meloskella poikien kanssa, mutta myös yksin silloin tällöin. Tuo malli on sopivan lyhyt, että myös yksin melominen onnistuu. Kanootti on symmetrinen ja yksin meloessa istutaan etupenkillä väärinpäin. Tällöin painopiste on lähempänä kanootin keskikohtaa.

Kanootin hankinta liittyy vähän siihenkin, että lähipiirissä ja vähän lähipiirin ulkopuolellakin on koeteltu elämän rajallisuutta vakavien sairauksien ja kuoleman muodossa. Mä oon päättänyt käyttää oman jäljellä olevan aikani tekemällä mahdollisimman mieleenpainuvia asioita etupäässä lasten kanssa. Haluan, että nää meidän tulevat melontaretket jää lasteni mieleen loppuelämäksi. Tietysti melomisessa on sekin hyvä puoli, että se ei kuluta fossiilisia polttoainetta ja ei se ole pahaksi terveydellekään.

Allaolevasta videosta saa helposti hankittua itselleen kanoottikuumeen jos vähänkin on sellaseen taipumusta.

"If it is love that binds people to places in this nation of rivers and in this river of nations then one enduring expression of that simple truth, is surely the canoe." - James Raffan, adventurer, acclaimed author and Director Emeritus of the Canadian Canoe Museum. Is there anything more Canadian than paddling?

Ajattelin kuskata kanoottia auton katolla ties minne ja olen jo alustavasti katsellut muutamia must retkikohteitakin. Meillä on myös suvun landepaikka Kukkia -järven rannalla Luopioisissa ja siellä tulee varmasti retkiä tehtyä. Kukkia on iso ja repaleinen järvi, joka vaikuttaa kuin tehdyltä parin/muutaman päivän melontaretkiä varten.

Laita kommenttia jos itse melot ja tiedät hyviä retkikohteita inkkarikanootille! Etupäässä leppoisat järvikohteet kiinnostaa, ei pauhuavat kosket.

Kasvimaalla tapahtuu ja rikkaruohoja käkättimeen.

Muutamat jutut on vielä istuttamatta, mutta suurelta osin alkaa olemaan hyötykasvihommat jo hyvin aluillaan. Basilikat esim. on vielä aika hentoja ja saavat vielä hetken majailla kasvihuoneessa. Uutena tälle vuodelle tuli munakoiso, josta ei ole mitään kokemusta. Saa nähdä miten onnistuu!

Parsaakin ajattelin vielä työntää maahan kunhan saan tehtyä sille kunnollisen paikan. Parsaa pukkaa kuitenkin parikymmentä vuotta ja mesta on siksi mietittävä tarkkaan.

Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

Lehtikaalia ja minttua. 

Lehtikaalia ja minttua. 

Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Eilen käytiin duuniporukalla villiyrttiretkellä. Yksi työkaveri, joka on enemmän perehtynyt aiheeseen opasti meitä muita. Kerättiin ainakin maitohorsman versoja, vuohenputkea, litulaukkaa, maksaruohoa ja suolaheinää. Pikkasen innostuin asiasta ja ajattelin seuraavaksi tutkia kodin lähiympäristöt, jotta homman saa kunnolla osaksi arkea. 

Markku opastaa. 

Markku opastaa. 

Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

Vuohenputkia. 

Vuohenputkia. 

Pikku seikkailu

Käytiin Veetin kanssa työ-/koulupäivän jälkeen pyörähtämässä Kalkkikalliolla. Mesta on käsittääkseni Helsingin korkein kohta, jos mukaan ei lasketa ihmisen rakentamia kohteita. Alueella on myös muutama luola, joista yhdessä, ns. Ketunluolassa on myös terrain 4:n geokätkö. Kyseessä on internetsin  mukaan suurin luola Kehä 3:n sisäpuolella. Luolan suuaukko on kuitenkin kooltaan vain 40x60 cm, joten kätkö jäi luonnollisesti Veetin hoidettavaksi. Hiukan jännitti odotella ulkopuolella, koko ajan pelkäsin että mitä jos jäppinen jää luolaan jumiin tms? Kuulemma parin metrin ahtaan ryöminnän jälkeen avautuu varsinainen luola, jossa mahtuu seisomaankin. Oli varmasti suhteellisen jännä kokemus Veetillekin!

Lopuksi veivattiin safkat trangialla, juotiin kaffet ja fillaroitiin takaisin kotiin. Juteltiin Veetin kanssa, että tällaisia pikku seikkailuja tehdään tänä kesänä mahdollisimman paljon. Suunnitelmissa on myös ihan kunnon telttareissu Nuuksioon. 

Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.  

Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.