Shortlistalle Aikakausmedian EDIT -kilpailussa! (Ja uusi WIAM -video!)

Kuvani Jussi Parviaisesta valittiin kolmen parhaan joukkoon Aikakausmedian EDIT -kilpailun “paras henkilökuva” -sarjassa. Kilpailun voittajat selviää Aikakausmedian gaalassa 4.4 Olen tuosta ehdokkuudesta tosi iloinen - olen tahkonnut näitä hommia aika pitkään ja kertaakaan en ole vielä henkilökohtaisilla ansioillani ollut palkintopallilla. Muutamaa palkintoa olen ollut jakamassa työryhmien kanssa, mutta ensimmäinen ns. henkilökohtainen saavutus kyllä lämmittää mieltä. Katson tämän jo saavutukseksi vaikka jäisinkin tuossa kisassa kolmanneksi.

Jotain saattaa tämä asia kiinnostaa niin avaan vähän miten kuva syntyi. Juttu julkaisiin Apu -lehdessä vuoden 2018 alussa. Mä olen tykännyt vähänkin isommilla haastattelu/kuvaus -keikoilla tehdä niin, että toimittaja haastattelee ensin ja kuvat otetaan vasta lopuksi. Se vie itseltäni paljon enemmän aikaa, mutta haastattelussa usein syntyy ideoita myös kuviin eikä kuvat jää “pelkiksi” potreteiksi. Ville Hartikainen haastatteli Parviaista pitkään ja jossain vaiheessa Parviainen tokaisi “Haluaisin olla se joka oikeesti olen, enkä se joksi minua aina luullaan” tai jotain sinnepäin. Hörpin siinä vieressä kahvia ja aloin miettimään erilaisia idiksiä kuvalle. Kyseisen kahvilan tuulikaappi oli lasinen ja sain idean kuvata Parviainen osittain niiden läpi. Heijastukset korostaisivat Parviaisen “jakautunutta persoonaa”. En tiedä oikein miksi, mutta päätin lisätä kameran päällä olevaan salamavaloon vielä punaisen värikalvon. Halusin ottaa Parviaisesta mahdollisimman suoran ja rehellisen kuvan. En ohjannut häntä mitenkään muuten kuin pyysin häntä vain katsomaan lasioven raosta suoraan kameraan. Kuva oli otettu parissa minuutissa, mutta vaati sen että olin ensin kahvitellut kuvattavan ja toimittajan kanssa sitä ennen. Koen, että mun on kuvaajana tärkeätä päästä samalle aaltopituudelle toimittajan ja haastateltavan kanssa keikalla. Usein valokuvaaja vain pölähtää paikalle, ottaa kuvat ja jatkaa matkaa. Useimmiten toimittajalla on syvempi yhteys haastateltavaan kuin kuvaajalla ja se on kuvien kannalta tietysti huono juttu.

Valokuvaajana haluan pitää korvat ja tietysti silmätkin auki koko ajan ja kuunnella myös muiden ihmisten mielipiteitä ja ideoita kuviin. Sen mä olen oppinut tässä vuosien varrella. Olin kenties joskus vähän takki auki ja naivisti sitä mieltä, että tiedän itse kuvaajana parhaiten millaisia kuvia pitää ottaa ja esim toimittajan mielipiteellä ei ole paskan vertaa merkitystä. Jokainen kivi kannattaa kuitenkin aina kääntää ja jokainen mielipide kannattaa kuunnella. Siitä ei ole koskaan mitään haittaa.

Tällä viikolla tein paljon muutakin mm. kylvin hyötykasvien siemeniä. Siitä lisää tämän viikon Week In a Minute -videossa! Tsekkaa koko playlist täältä.

Hyvää viikonloppua!

Week In a Minute 7/2019. Shot entirely with Sony RX100V. Music: Sketch 18 by Electric-tric. Recorded at the CDG airport in Paris.

Week In a Minute 7/2019

Koitan taas kerran herätellä henkiin tätä projektia. Pari vuotta sitten Valtteri Hirvonen aloitti tämän buumin ja moni valokuvaaja alkoi tekemään näitä WIAM -videoita. Haasteena näissä on löytää aikaa viikottaiselle kuvaamiselle ja lopuksi myös editille. Usein nää on luonteva tehdä loma-aikoina kun muuta kuvaamispainetta ei ole, mutta toisaalta kun itse katson muiden kuvaajien videoita, mua nimenomaan kiinnostaa arkielämä.

Tässä nyt kuitenkin meidän Marrakechin lomaviikko minuutissa. Järjestysnumeroltaan 12. WIAM video. Tsekkaa aiemmat videot Youtube -kanavaltani ja laita kanava samantien tilaukseen! Aion jatkossa kuvata arkeakin, mutta en uskalla luvata että julkaisisin videon ihan joka viikko. Yritys on kova kuitenkin! 

Jos kuvaat näitä itse, laita linkkiä kommentteihin!  

Dokumentaarinen lyhytelokuva?

Dokkarivalokuvaus on ollut pitkään lähellä sydäntäni, mutta mua on entistä enemmän alkanut kiinnostaa myös dokkarin tekeminen elokuvana. Itseasiassa videot on tullut tutuksi mulle jo kouluajoilta - meidän yläaste aikoinaan Vantaalla oli edistyksellinen ja keskusradioiden sijaan aamunavaukset yms lähetettiin TV -lähetyksinä luokkiin. Kuuluin ns. uutistyöryhmään ja hoitelin kavereiden kanssa nuo lähetykset ja teimme jotain pienimuotoisia leffojakin. Tämä oli siis joskus 90-luvun alussa. Luulen, että kipinä valokuvaukseen syttyi jo näinä aikoina, vaikka oikeasti aloitin sitä harrastamaan vasta ehkä kymmenen vuotta myöhemmin.

Päivitin eilen vähän kalustoa Sony RX100V kameran rinnalle. Koska kamerassa ei ole audio inputia, joutuu hyvälaatuisen äänen ottamaan talteen erillisellä tallentimella ja mikillä. Verkkokaupassa oli tarjouksessa Zoom H1n tallennin ja hankin myös Falcon eyes -jalustarivan. Siihen saa kaikki rojut kätevästi kiinni ja kokonaisuuden paino on silti lähes höyhenenkevyt. Rode videomic pro löytyi kassista jo entuudestaan. Muitakin kameroita multa löytyy, mutta tuo röökiaskin kokoinen Sony on kyllä huikee laadultaan ja madaltaa kynnystä jatkuvaan kuvaamiseen, koska kamera tilpehööreineen mahtuu melkein takataskuun.

upload.jpg

Ensi alkuun ajattelin kuvata mun 12:34 -valokuvaprojektiin liittyvän lyhäri dokkarin. Tämä voisi toimia kirjan myynnin edistäjänä, se voisi pyöriä valokuvanäyttelyssä tai tietysti ihan omana teoksenaan.

Mua kiinostaisi tosi paljon myös muut aiheet: jos sulla on joku ehdotus kiinnostavasta yhteistyöstä ja tarvitset kuvaajaa niin laita viestiä!