Miten (ja miksi) opettelen uusia asioita?

Tää on niin tärkeä ja myös helppo asia, että ajattelin kertoa siitä. Opettelin valokuvauskoulussa aikoinaan tavan, josta on ollut tosi paljon hyötyä. Olen koittanut tehdä uuden oppimisesta itselleni tavan.

AIkoinaan valokuvauskoulussa opettelin Photoshopin käyttöä niin, että tietoisesti päätin joka päivä opetella jonkun uuden asian. Oli se sitten iso tai pieni. Mulla oli joku paksu alan teos ja käytin myös nettiä hyväkseni. Jos näin tekee kokonaisen vuoden, se on 365 uutta asiaa. Yksi tapa on kahlata käyttämäsi Adobe ohjelmiston help -osio kokonaan läpi tietyssä ajassa.

Oikeastaan varsinaisten konkreettisten uusien asioiden omaksumisen sijaan tärkeämpää on tuo tapa, joka ruokkii itse itseään. Mitä enemmän opettelee jostain aihepiiristä uusia asioita, sitä helpompi ja kiinnostavampi on mennä aiheessa syvemmälle. Oppiminen ruokkii itse itseään. Oppimisen tieltä ei halua enää hypätä pois ja uudet asiat ei enää pelota.

Tällä hetkellä sovellan tuota metodia video-asioiden opettelussa. Joka kerta kun editoin videoita, koitan tehdä jonkun kokonaan uuden asian tai teen jonkun jutun vain toisella tavalla, joka monesti saattaa olla esim. nopeampi tie samaan lopputulokseen. Jos en konkreettisesti tee videoita, katson näinä päivinä jonkun Youtube tutorialin ja jos se on hyvä, tallennan sen Youtube -kirjastooni myöhempää käyttöä varten. Uuden oppimisen ei tarvitse olla välttämättä mitään näin konkreettistakaan, se voi myös olla inspiroitumista jostain toisen tekemästä videosta, joita on tänä päivänä netti pullollaan. Nykyään vaan täytyy nähdä se vaiva, että etsii itselleen sopivaa sisältöä tauhkan seasta. Miksi teen tätä? Musta se on täysin välttämätöntä valmistautumista tulevaisuuteen. Alle kymmenen vuoden päästä me valokuvaajat teemme enemmän videoita ja still -kuvat ovat enää videoiden sivutuote. Näin ihan oikeasti uskon, että lehtikuvauksessa tulee tapahtumaan. Tuoreessa muistissa on vielä filmistä digiin siirtymisen murros, joka tipautti aika paljon ammattitaitoista väkeä alalta pois. Muutokseen ei oltu valmistauduttu. Printtilehdestä on tulossa premium -tuote ja ilmestymistahti putoaa radikaalisti.

Toinen asia mihin tuota “tee jotain joka päivä” -metodia käytän, on omat dokumentaariset projektini ja ylipäätään valokuvaajan preesensini tässä maailmassa. Katson päivittäin paljon valokuvia joko netin kautta tai kirjoista. Tämä on valtavan inspiroivaa ja saan uusia ideoita muiden töistä. Konkreettisesti saatan lähetellä omista projekteistani valokuvia erilaisiin pieniin tai isoimpiin kilpailuihin. Näitä järjestetään maailmalla nykyään valtava määrä. Vinkkinä sellainen, että Picter -nimisen palvelun kautta tuo hoituu todella kätevästi.

Tässä onkin jännä ristiriita. Olen saanut paljon palautetta, jopa hiukan vihaista ihmettelyä siitä miksi kuvaan filmille. Jotkut, monesti vähän varttuneemmat valokuvaajat pitävät sitä turhana nostalgia-fiilistelynä, jota ei pysty enää tänä päivänä mitenkään laadullisesti perustelemaan. Mä olen sitä mieltä, että molemmat ääripäät on tunnettava, vanhat ja uudet asiat, ja valinta siitä mitä milloinkin tekee, perustuisi ainoastaan siihen mikä näyttää parhaalta ja mistä saa parhaan fiiliksen. Minä ainakin teen valokuvia fiiliksenkin takia. Mulle tulee siitä hyvä olo. Ihmisen ei aina tarvitse, eikä kannatakaan valita ainoastaan toista ääripäätä, vaan tekniikoita kannattaa sekoittaa. Tarkoitan oikeastaan sitä, että valokuvaajan pitää olla sopivasti tulevaisuudessa, jopa askeleen edellä muita, mutta on kuitenkin myös muistettava täyttää tämän päivän asiakkaiden tarpeet.

Laitan tähän valokuvankin, koska tämä on valokuvausblogi. Kuvattu filmille Pärnussa kesällä 2018.

Laitan tähän valokuvankin, koska tämä on valokuvausblogi. Kuvattu filmille Pärnussa kesällä 2018.