Teneriffan seinään nojaava mies

Ajattelin, että voisin silloin tällöin kertoa jostain valokuvastani vähän tarkemmin. Itseäni aina kiinnostaa taustatarinat kuvan takana ja ylipäätään valokuvaajien prosessit. Kuvatoimisto Magnum julkaisi joskus vuosia sitten kirjan nimeltä “Magnum contact sheets”, jossa on Magnumin kuvaajien pinnakkaisia kuvatoimiston alkuajoilta nykypäiviin. Niistä on tosi mielenkiintoista tarkastella millainen on ollut jonkun tietyn ikonisen valokuvan prosessi ja kuvaustilanteen kehittyminen ensimmäisestä ruudusta viimeiseen. Kuinka monta ruutua on tarvittu yhteen hienoon kuvaan ja millaisia rinnakkaisruudut ovat. Päästä tavallaan sisään valokuvaajan ajatuksiin.

Mulla on tapana perheen lomamatkoilla joka päivä lähteä pariksi tunniksi vaan vaeltelemaan kameran kanssa. Se mitä näiltä kävelyiltä haen on vähän vaikeasti selitettävissä. Ehkä se on sitä, että haen tavanomaisuutta itselleni erikoisemmasta ympäristöstä. En halua väistellä turisteja, melkeinpä päinvastoin. Mun ei tarvitse päästä vaarallisiin paikkoihin tai syvälle viidakkoon jossa kukaan muu ei ole koskaan käynyt. Inspiroidun tavallisesta arjesta, mitä se missäkin päin maapalloa sitten tarkoittaakaan.

Seinään nojaavaan mieheen törmäsin viime talvena Teneriffalla perheen lomamatkalla. Itseasiassa aluksi huomioni kiinnittyi mieheen, joka teki hotellin pihassa uskomattomia akrobaattisia temppuja. Mies oli aivan varmasti töissä sirkuksessa, näin ajattelin. Seisoin tuossa samassa paikassa 10 minuuttia ja seurasin kun mies välillä käveli käsillään, välillä hyppi voltteja ja kuvasin tuota toimintaa yhden keskikoon rullan täyteen. Viimeisen kuvan otin siitä kun mies venytteli pohkeitaan nojaamalla seinään. Kuvatessa olin aivan varma, että joku hurjimmista tempuista olisi “se” kuva. Kotona kuvat kehitettyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuo venyttely-ruutu, jossa tavallaan kaikki miehen taidot menevät hukkaan, on loppujen lopuksi mielenkiintoisin. Joskus se on tosi pienestä kiinni. Toisaalta jos huomioni ei olisi alunperin kiinnittynyt miehen akrobaattisiin kykyihin, olisi myös tuo lähtökohtaisesti ehkä tylsä seinään nojaaminenkin jäänyt taltioimatta. Tai ainakaan en olisi ollut valmiina painamaan laukaisinta juuri oikealla hetkellä. Hyvä kuva usein herättää kysymyksiä ja antaa tilaa katsojalle ajatella tarinan itse.

Jostain syystä tuo lomamatkoilla kuvaaminen on mulle aina ollut tosi hedelmällistä. Uusimmasta projektistani suuri osa kuvista on otettu jossain reissuissa. Helmikuussa lähdetään Marrakechiin ja luulisin, että otan sinnekin kameran mukaan. Heitä kommenttia jos tulee ajatuksia hyvistä kuvauskohteista siellä! Koskaan en ole itse aiemmin käynyt edes Afrikan mantereella.