Viikon valokuvakirja: Christopher Anderson / SON

Mä oon ihan friikahtanut valokuvakirjoihin. Oikeestaan jo aivan alkuvaiheessa kun aloittelin valokuvaharrastusta joskus parikymmentä vuotta sitten, pläräsin aina valokuvakirjoja Akateemisen kirjakaupan valokuvakirjaosastolla, joka oli silloin aivan huikea. Sittemmin tuo skene on täällä Suomessa enemmän tai vähemmän näivettynyt. Laadukkaita valokuva-/taidekirjoja ei ole oikein missään myynnissä poikkeuksena Helsingin Fredalla sijaitseva Nide ja tietysti Luova Sörnäisissä.

Mietin pitkään millä kirjalla tämän sarjan aloitan, koska monet omistamani valokuvakirjat ovat eri tavoin mulle tosi tärkeitä ja läheisiä. Ehkä kuitenkin tämä Christopher Andersonin kirja “Son” on mulle tällä hetkellä rakkain siitä syystä, että teen itsekin kirjaa samasta aiheesta. Kirjassa koskettavalla tavalla käsitellään tavallista perhe-elämää ja miten uusi elämä tuo iloa. Mutta myös surua elämän rajallisuudesta: Andersonin oma isä sairastui keuhkosyöpään ja nuo teemat ja sukupolvien jatkumo jotenkin nivoutuu tässä kauniilla tavalla yksiin kansiin. Kirjan graafinen ilme on tosi simppeli ja konstailematon. Taitto on yksinkertaista ja kuvien ei tarvitse olla valtavan isoja kertoakseen tarinan. Kirjan ja kuvien pienehkö koko tekee kokonaisuudesta jotenkin hauraan ja kauniin.

Moni valokuvaaja unohtaa omien läheistensä kuvaamisen kokonaan mikä on ehkä vähän outoa. Mä itse aloin jossain vaiheessa ajattelemaan, että jos käytän omaa kallista vapaa-aikaanikin (työn lisäksi) valokuvaamiseen, haluan että kuville on joku syvempi merkitys tulevaisuudessakin. Oman perheen kuvaamisesta voi tehdä ihan yhtä mielenkiintoisen ja vaikuttavan valokuvaprojektin kuin mistä tahansa muustakin aiheesta. Sitä helposti aliarvioi sellaisten asioiden mielenkiinto-arvoa, jotka on liian lähellä itseään. Päinvastoin itse ajattelen, että tästä on pelkästään hyötyä.

Christopher Anderson on kuvatoimisto Magnumin valokuvaaja.