Geokätköily

 Geokätköilyä voi harrastaa myös ulkomailla. Tässä ollaan Veetin kanssa Fuerteventuralla. 

Geokätköilyä voi harrastaa myös ulkomailla. Tässä ollaan Veetin kanssa Fuerteventuralla. 

Timantit on ikuisia

Aarteenetsintä on asia, josta varmaan kaikilla on jonkinlaisia lapsuusmuistoja. Meilläkin sitä leikittiin lapsena Myyrmäen metsissä ja hiekkakuopilla, alueella johon myöhemmin rakennettiin mm. Myyrmannin kauppakeskus. Jossain Myyrmannin alla on myös minun ja kaverini lapsena hautaama hiilisäkki. Kuultiin jostain, että timantit ovat itseasiassa hiiltä, jotka kovan paineen alaisena muuttuisivat lopulta timanteiksi. Asiaan kuului tietysti myös seikkaperäinen aarrekartta, joka on sittemmin hukkunut. Ei meillä ollut hajuakaan kuinka kauan tähän prosessiin kuluu aikaa, mutta päätettiin, että aikuisina rikastuttaisiin niillä timanteilla. No, ei rikastuttu. 

Samanlaiseen kutkuttavaan fiilikseen on mahdollista päästä myös aikuisena. Geokätköily tarjoaa siihen mahdollisuuden. Ilman geokätköilyä en tietäisi, että suhteellisen lähellä kotiani on hiidenkirnuja ja ihan työpaikan vieressä on pronssikautinen hautaröykkiö! Yksi hienoimmista asioista geokätköilyssä nimittäin on se, että usein kätköt on sijoitettu mielenkiintoisiin paikkoihin. Geokätkö voi myös olla jopa paikka, johon mahtuu sisälle. Kuulemma jossain kansallispuistossa on geokätkönä oikea sauna!

 Yksinkertaisimmillaan geokätkö on pakasterasia, jossa on lokivihko. Nimimerkki kirjataan vihkoon (ja nettiin) ja matka jatkuu. 

Yksinkertaisimmillaan geokätkö on pakasterasia, jossa on lokivihko. Nimimerkki kirjataan vihkoon (ja nettiin) ja matka jatkuu. 

Miten alkuun?

Pähkinänkuoressa kyse on siis siitä, että harrastajat itse piilottavat kätköjä lähiympäristöönsä ja samalla etsivät muiden kätköjä. Kätköjen piilottaminen ei kuitenkaan ole edellytys harrastukselle. Suosituimmissa kätköissä voi olla kymmeniä tuhansia käyntejä ja tällä hetkellä kätköjä on maailmanlaajuisesti jo lähes 3 miljoonaa kpl. Etsittävää siis riittää! Alkuun pääsee lataamalla kännykkään joku geokätkö sovellus esim. "Geocaching" tai suomalainen "CacheBird". Kätköjen haku kännykällä on itseasiassa paljon miellyttävämpää kuin käsi-GPS:llä, mutta tietysti puhelimen rikkoutuminen on riski kun liikutaan metsissä, kallioilla jne. Vesisateesta puhumattakaan. Itselläni on Garmin Etrex 20 GPS, mutta käytän sitä vain metsäolosuhteissa. Ei kannata pelästyä mikäli kätköily alussa tuntuu monimutkaiselta. Alkuun pääsee aivan hyvin vain hakemalla vihreällä värillä merkattuja "perus" kätköjä. Myöhemmin voi tutustua mitä hyötyjä esim. maksullisesta premium -jäsenyydestä on, mikä on multikätkö tai earth cache. 

Kätköilyä voi myös aivan hyvin harrastaa täysin urbaanissa ympäristössä jos ei halua liata tennareitaan. Ehkä urbaanein kätkö Helsingissä sijaisee päärautatieasemalla ja kätköjä on keskustassa paljon muitakin. Harrastuksesta tekee mielenkiintoisen se, että se sopii kaikille. Helpoimpiin kätköihin pääsee pyörätuolilla ja vaikeimmat vaativat sukelluslaitteistoa tai esim. vuorikiipeilyä. Jokainen kätkö on luokiteltu maaston sekä itse kätkön vaikeuden mukaan 1-5, jolloin kätköreissun voi suunnitella itselleen sopivaksi. 

 Harjaantunut "geosilmä" tunnistaa tällaiset kätköt jo metrien päästä. Yksi yleisimpiä piilopaikkoja on erilaisten tolppien päässä olevan korkin alla.

Harjaantunut "geosilmä" tunnistaa tällaiset kätköt jo metrien päästä. Yksi yleisimpiä piilopaikkoja on erilaisten tolppien päässä olevan korkin alla.

Yhdessäolo

Itse harrastan geokätköilyä kahdella tavalla: työmatkoilla jos pysähdyn tankkaamaan tai kahville, tulee usein tsekattua puhelimesta lähimmät kätköt ja poimittua ne jos on luppoaikaa. Ylipäätään nämä yksin haetut kätköt on vain luppoajan kuluttamista. Tärkeimmät ja kaikin puolin kivoimmat reissut heitetään kuitenkin pojan kanssa yhdessä. Se on sellasta isän ja pojan laatuaikaa. Pyöritään millon missäkin, välillä metsässä ja välillä kaupungissa. Joskus paistetaan makkarat jossain tai käydään vaikka jätskillä. Erityislapselle, kuten Veetille geokätköily on äärimmäisen järkevää touhua. Siinä saa liikuntaa, se parantaa päättelykykyä, siinä oppii kehonhallintaa kun hakee välillä vähän vaikeampiakin kätköjä kallioilta tai puusta. Mutta loppujen lopuksi itse kätköjen löytäminen taitaa kuitenkin olla sivuseikka. Luonnossa liikkuminen ja siihen tutustuminen on varmasti se kaikkein arvokkain juttu. Ja tietysti yhdessä vietetty aika. Sitä ei voi myöhemmin korvata millään.

Klaus Härö sanoi mielestäni hyvin jossain haastattelussa: "Haluan elää niin, ettei tarvitse vanhuksena ihmetellä, miksi puhelin ei soi." 

 Löytämisen riemua Fuerteventuralla. 

Löytämisen riemua Fuerteventuralla. 

  Vettis