Parsa

Toteutin yhden pikku haaveeni ja istutin muutaman parsan juurakon tontin rajalle. Maata piti muokata aika paljon kun istutuspaikalla on todella paljon pingispallon kokoisia kiviä mullan seassa. Parsa tykkää hyvin vettä läpäisevästä kuohkeasta maasta ja mullan seassa ei saa olla kiviä ollenkaan. Lisäksi kasvupaikan pitää olla mahdollisimman aurinkoinen. Istutin viisi tainta noin 40cm välein ja noin 30cm syvyyteen. Osa juurista oli jo kerinnyt kasvattamaan hiukan varttakin, mutta satoa alkaa ilmeisesti pukkaamaan vasta parin kolmen vuoden päästä. Hyvin hoidettuna parsapenkki tuottaa satoa useita kymmeniä vuosia! 

 Kaivoin parsoille vaon jonka täytin reilu 400L mullalla. 

Kaivoin parsoille vaon jonka täytin reilu 400L mullalla. 

 Lajike: Gijnlim. Kumpulan koulukasvitarha myi näitä Teurastamon taimitorilla 15€/5kpl.

Lajike: Gijnlim. Kumpulan koulukasvitarha myi näitä Teurastamon taimitorilla 15€/5kpl.

Kasvimaalla tapahtuu ja rikkaruohoja käkättimeen.

Muutamat jutut on vielä istuttamatta, mutta suurelta osin alkaa olemaan hyötykasvihommat jo hyvin aluillaan. Basilikat esim. on vielä aika hentoja ja saavat vielä hetken majailla kasvihuoneessa. Uutena tälle vuodelle tuli munakoiso, josta ei ole mitään kokemusta. Saa nähdä miten onnistuu!

Parsaakin ajattelin vielä työntää maahan kunhan saan tehtyä sille kunnollisen paikan. Parsaa pukkaa kuitenkin parikymmentä vuotta ja mesta on siksi mietittävä tarkkaan.

 Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

Suurin osa rehuista kasvaa neljässä viljelylaatikossa.  Huomaa leikkikäärme, joka on tarkoitettu pelottelemaan harakoita!

 Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

Ruohosipuli kasvaa viime kesän jäljiltä ihan hulluna. Etualalla mäkimeiramia ja rosmariinia. 

 Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

Pinaatti alkaa näyttää elonmerkkejä. 

 Lehtikaalia ja minttua. 

Lehtikaalia ja minttua. 

 Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Yksi loota on omistettu pelkille mansikoille. 

Eilen käytiin duuniporukalla villiyrttiretkellä. Yksi työkaveri, joka on enemmän perehtynyt aiheeseen opasti meitä muita. Kerättiin ainakin maitohorsman versoja, vuohenputkea, litulaukkaa, maksaruohoa ja suolaheinää. Pikkasen innostuin asiasta ja ajattelin seuraavaksi tutkia kodin lähiympäristöt, jotta homman saa kunnolla osaksi arkea. 

 Markku opastaa. 

Markku opastaa. 

 Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

Litulaukka, joka maistuu aivan valkosipulille. 

 Vuohenputkia. 

Vuohenputkia. 

Pizzaa sähköuunissa

Ollaan leivinuunin onnellisia omistajia, mutta välillä sitä ei jaksa lämmittää kun prosessiin menee useampi tunti. Ja kesällä leivinuunia ei ole kauhean mielekästä käyttää muutenkaan.

Siispä lätyt pitkästä aikaa sähköuuniin. Suoraan sanottuna olin aika yllättynyt miten hyvää pizzaa niinkin saa. Idea on laittaa uuni niin kuumalle kuin mahdollista (meillä 300C) ja esilämmittää uunin sisällä väärinpäin käännetty pelti. (Vielä parempi olisi pizzakivi, mutta sellaista ei meilläkään ole) Uunin asetuksina itselläni oli kiertoilma + alalämpö. Leipää paistaessa kiertoilma kuivattaa, mutta pizza on aina sen verran kostea että kiertoilmasta on vain hyötyä. Ja lättykin paistuu tasaisemmin. Pizza siis laitetaan lapion avulla kuuman pellin/pizzakiven päälle, jolloin paistuminen alkaa välittömästi ja pohjasta tulee rapea. 

Erittäin olennainen asia hyvässä pizzassa on myös taikina, mutta siitä lisää myöhemmin.  

  Noci e gorgonzola  eli saksanpähkinää ja gorgonzolajuustoa. 

Noci e gorgonzola eli saksanpähkinää ja gorgonzolajuustoa. 

 Perus  margherita  .

Perus margherita .

Inspiroituminen

Listaan tähän muutaman pikku asian, jotka on inspiroineet tai ilahduttaneet viime päivinä. Puhtaasti kuvallinen päivitys siis.

 Olen hulluna valokuvakirjoihin. Viimeisin hankinta on JH Engströmin   Tout va Bien  .  Mahtava kirja, joka inspiroi myös omassa projektissa.

Olen hulluna valokuvakirjoihin. Viimeisin hankinta on JH Engströmin Tout va Bien.  Mahtava kirja, joka inspiroi myös omassa projektissa.

 Pimiöhommat. Kuvan tekemisessä käsin on jotain ihan maagista. 

Pimiöhommat. Kuvan tekemisessä käsin on jotain ihan maagista. 

 Rolleiflex vm. 1937 Ostin sen satkulla joskus reilu 10 vuotta sitten Prahasta.  

Rolleiflex vm. 1937 Ostin sen satkulla joskus reilu 10 vuotta sitten Prahasta.  

 Ed. vehkeellä otetuissa kuvissa on jotain maagista myös. (Reprottu kännykällä märkänä roikkuvasta filkasta)  

Ed. vehkeellä otetuissa kuvissa on jotain maagista myös. (Reprottu kännykällä märkänä roikkuvasta filkasta)  

 Mini-kasvihuone, joka maksoi 19,90€ Biltemassa.  

Mini-kasvihuone, joka maksoi 19,90€ Biltemassa.  

 Kirjasto. Viimeksi lainasin Winograndin ja Lastheinin kuvakirjat. Kumpikin ihan timanttia. 

Kirjasto. Viimeksi lainasin Winograndin ja Lastheinin kuvakirjat. Kumpikin ihan timanttia. 

 Kuvien editointi-seinä. Usein sanotaan, että valokuvaaja on juuri niin hyvä kuin hänen viimeisimmät kuvansa. Tältä seinältä tuota asiaa voi tarkkailla joka päivä.  

Kuvien editointi-seinä. Usein sanotaan, että valokuvaaja on juuri niin hyvä kuin hänen viimeisimmät kuvansa. Tältä seinältä tuota asiaa voi tarkkailla joka päivä.  

Olisi muuten tosi kiva jos kommentoisitte joskus jos tulee sanottavaa. Näkisi vähän lukeeko tätä kukaan ja kiinnostaako tämä ketään?  

Dokumenttiprojekti

En ole viime syksystä lähtien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta julkaissut sosiaalisissa medioissa (mukaankukien flickr) mitään muuta kuin kännykällä kuvattuja snapshotteja. (Niitä toisaalta mitenkään väheksymättä) Olen kuitenkin kuvannut mustavalkofilmille tänäkin vuonna yli 80 rullaa. Mistä oikein on kysymys? 

 Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Viime talven tri-x filmejä. Vaihdoin myöhemmin ilfordiin.  

Elämä riekaleiksi

Olen kuvannut itselleni valtavan merkityksellistä dokumentaarista projektia. Siinä revitään oma elämä aivan riekaleiksi ja en enää itsekään tiedä onko kyseessä enemmän terapiaa itselleni vai dokumenttiprojekti. Varmasti molempia. Omassa elämässä on tapahtunut aika paljon kaikenlaista ja osa asioista kaipaa selittämistä. Ja itse selitän asiat mieluiten kuvilla. Toki ehkä selitän asioita etupäässä itselleni, mutta uskon että kaikki aiheet on aina universaaleja ja ne kiinnostaa muitakin.

Yksi ihan keskeinen teema on isyys. Omat vanhempani erosivat kun olin parivuotias ja erosin itsekin kun kaksi vanhinta lastani oli 2-4 vuotiaita. Usein puhutaan, että avioerot periytyy sukupolvelta toiselle. Nyt olen onnellisesti naimisissa (ollut jo toistakymmentä vuotta) ja olen saanut tavallaan toisen mahdollisuuden katkaista tuo kierre. 

Kun sanoin, etten julkaise kuvia flickrissä (jossa voi saada kommentteja ja peukkuja, heh), en kuitenkaan ole ihan yksin kuvieni kanssa. On tärkeää saada palautetta ihmisiltä, jotka ymmärtää mistä projektissa (ja valokuvauksessa) on kysymys. Itselläni on ollut etuoikeus saada osallistua RAW VIEW -lehden/Hannamari Shakyan dokumentaarisen valokuvauksen työpajaan. Lisäksi meillä on muutaman samanmielisen valokuvaajan kanssa "piilo-kollektiivi" eli käytännössä salainen facebook ryhmä. Siinä vaiheessa kun meillä kaikilla on vahva "body of work", me tullaan ulos kaapista! 

Milloin julkaisen kuvia?  

En tiedä vielä tsekään. Dokkarityöpaja päättyy noin vuoden päästä, mutta itse tuskin olen vielä siinä vaiheessa valmis. Olen tekemässä kirjaa ja haluan tälle aiheelle lopullisen naulauksen. Siksi en halua kiirehtiä. 

 Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Kuvaan nykyään Ilfordin bulkkifilmille ja teen työprintit halvalle Foman paperille. Koko prosessi on alusta loppuun analoginen.  

Yleisesti ottaen kuvaajat monesti unohtaa sen kaikkein tärkeimmän kuvauskohteen: omat läheiset ihmiset. Hankitaan kalliit laitteet ja kuvataan kadulla tuntemattomia ihmisiä (puhun nyt katukuvauksesta) tai mennään metsään kuvaamaan elukoita. Kaikki kunnia tällekin, mutta älkää unohtako dokumentoida  rakkaitanne, jos siihen on vielä mahdollisuus. 

Rekolassa ja Asolassa kätköilemässä

Yleensä nää meidän geokätköreissut menee niin, että autolla pärtsätään johonkin etukäteen mietittyyn paikkaan ja siitä käydään koppaamassa muutama kätkö. (Etukäteen suunnitellun reitin mukaan) Auto sen takia, että kodin läheltä kaikki kätköt on tietysti jo melkein kaikki haettu. Siitä sitten fiiliksen ja (Veetin) jaksamisen mukaan haetaan viitisen kätköä, välillä enemmänkin.

Reissut kannattaa miettiä hyvin etukäteen, jolloin välttyy turhilta pettymyksiltä. Itse tsekkaan aina etukäteen kaikki päivän kätköt: vaikeus/maasto -luokitukset ja edelliset loggaukset. Muiden kävijöiden loggauksista voi päätellä monia asioita mm. sen jos kätkö on oletettavasti tuhottu (tätä tapahtuu valitettavan usein) Varsinkin lasten kanssa touhutessa kätköilynautinnon optimointi optimointi on hyvä idea. On todella turhauttavaa rämpiä jonnekin vaikealle kätkölle umpimetsään kolme varttia vain todetakseen, että kätköä ei ehkä ole olemassakaan. 

 Rekolan työväentalo.

Rekolan työväentalo.

 Helppo.

Helppo.

 Nimmarit kirjaan ja menoks.

Nimmarit kirjaan ja menoks.

 Veeti ottaa lepoa. Käveltiin ehkä sellanen 10km reitti.  Sekä cityä että metsää tällä kertaa.

Veeti ottaa lepoa. Käveltiin ehkä sellanen 10km reitti.  Sekä cityä että metsää tällä kertaa.

 Ilmeisesti palokärjen tekosia. 

Ilmeisesti palokärjen tekosia. 

Linnuista tuli mieleen, näin tänään punarinnan ja peippoja. Sanoinko jo joskus aiemmin, että naapurin mummon pihalla on jo vuosia ollut kesäisin sama sepelkyyhky pariskunta? Nekin tuli kotiin viikko sitten.  

Viljely- ja panohommia

Kevät on kaikin puolin meikäläisen lemppari vuodenaika. Omakotiasujalle se tarkoittaa sitä, että vietetään enemmän aikaa pihalla ja siihen kuuluu meillä olennaisesti hyötykasvien viljely. (Kukkasista en ymmärrä mitään) Kylvin tänään viimeisimmät taimet. Tomaatit ja chilit pistettiin tulemaan jo aiemmmin. 

Kaikenlaista sitä voisi viljellä kun tilaa on, mutta lähtökohtaisesti ollaan laitettu tulemaan tietysti sellaista mitä tulee eniten käytettyä keittiössä. Niistäkin ollaan priorisoitu kasveja, jotka maksaa kaupassa eniten. Se on uskomatonta miten parilla eurolla (5pss siemeniä maksaa usein 2€), voit kasvattaa kymmeniä, jopa satoja rivimetrejä ruokaa. Kaupasta samalla rahalla saa yhden nuutuneen kasvihuone-basilikan. 

 Miehekästä ja mielekästä puuhastelua.

Miehekästä ja mielekästä puuhastelua.

 Viljelysuunnitelmaa. 

Viljelysuunnitelmaa. 

Jatketaan DIY -teemalla. Vuosia sitten tein muutaman satsin bisseä mallasuutteesta. Ajatus on aina kutkutellut takaraivossa, nimittäin se olut oli silloin tosi jees kamaa. On väärin ajatella, että kyseessä olisi joku takavuosien turbohiivalla kyllästetty sokeriliemi, koska nykyään mallasuutteet on todella laadukkaita ja vaihtoehtoja on muutaman vuoden aikana tullut lähes räjähdysmäisesti lisää. Aloitan homman valmiilla uutteilla, mutta suunnitelmissa on myös siirtyä mäskäämiseen jossain vaiheessa. Ollaan jopa pienellä kaveriporukalla mietitty kunnollista mikropanimo-systeemiä. Siitä lisää myöhemmin. 

Pikku seikkailu

Käytiin Veetin kanssa työ-/koulupäivän jälkeen pyörähtämässä Kalkkikalliolla. Mesta on käsittääkseni Helsingin korkein kohta, jos mukaan ei lasketa ihmisen rakentamia kohteita. Alueella on myös muutama luola, joista yhdessä, ns. Ketunluolassa on myös terrain 4:n geokätkö. Kyseessä on internetsin  mukaan suurin luola Kehä 3:n sisäpuolella. Luolan suuaukko on kuitenkin kooltaan vain 40x60 cm, joten kätkö jäi luonnollisesti Veetin hoidettavaksi. Hiukan jännitti odotella ulkopuolella, koko ajan pelkäsin että mitä jos jäppinen jää luolaan jumiin tms? Kuulemma parin metrin ahtaan ryöminnän jälkeen avautuu varsinainen luola, jossa mahtuu seisomaankin. Oli varmasti suhteellisen jännä kokemus Veetillekin!

Lopuksi veivattiin safkat trangialla, juotiin kaffet ja fillaroitiin takaisin kotiin. Juteltiin Veetin kanssa, että tällaisia pikku seikkailuja tehdään tänä kesänä mahdollisimman paljon. Suunnitelmissa on myös ihan kunnon telttareissu Nuuksioon. 

 Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

Veeti ketunluolan suulla (geo-)purkki kädessä.  

 Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

Kalkkikallioilta avautuu huikeat näköalat lounaaseen.  

 Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

Meksikonpata porisee. Skutsissa kaikki maistuu hyvältä.  

 Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

Kaffet käkättimeen. Fiilis loistava, aurinko paistaa ja linnut laulaa. 

 Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.  

Lopuksi katseltiin matalalla lentäviä lentokoneita. Malmin kenttä on vain parin kilometrin päässä.  

Geokätköily

 Geokätköilyä voi harrastaa myös ulkomailla. Tässä ollaan Veetin kanssa Fuerteventuralla. 

Geokätköilyä voi harrastaa myös ulkomailla. Tässä ollaan Veetin kanssa Fuerteventuralla. 

Timantit on ikuisia

Aarteenetsintä on asia, josta varmaan kaikilla on jonkinlaisia lapsuusmuistoja. Meilläkin sitä leikittiin lapsena Myyrmäen metsissä ja hiekkakuopilla, alueella johon myöhemmin rakennettiin mm. Myyrmannin kauppakeskus. Jossain Myyrmannin alla on myös minun ja kaverini lapsena hautaama hiilisäkki. Kuultiin jostain, että timantit ovat itseasiassa hiiltä, jotka kovan paineen alaisena muuttuisivat lopulta timanteiksi. Asiaan kuului tietysti myös seikkaperäinen aarrekartta, joka on sittemmin hukkunut. Ei meillä ollut hajuakaan kuinka kauan tähän prosessiin kuluu aikaa, mutta päätettiin, että aikuisina rikastuttaisiin niillä timanteilla. No, ei rikastuttu. 

Samanlaiseen kutkuttavaan fiilikseen on mahdollista päästä myös aikuisena. Geokätköily tarjoaa siihen mahdollisuuden. Ilman geokätköilyä en tietäisi, että suhteellisen lähellä kotiani on hiidenkirnuja ja ihan työpaikan vieressä on pronssikautinen hautaröykkiö! Yksi hienoimmista asioista geokätköilyssä nimittäin on se, että usein kätköt on sijoitettu mielenkiintoisiin paikkoihin. Geokätkö voi myös olla jopa paikka, johon mahtuu sisälle. Kuulemma jossain kansallispuistossa on geokätkönä oikea sauna!

 Yksinkertaisimmillaan geokätkö on pakasterasia, jossa on lokivihko. Nimimerkki kirjataan vihkoon (ja nettiin) ja matka jatkuu. 

Yksinkertaisimmillaan geokätkö on pakasterasia, jossa on lokivihko. Nimimerkki kirjataan vihkoon (ja nettiin) ja matka jatkuu. 

Miten alkuun?

Pähkinänkuoressa kyse on siis siitä, että harrastajat itse piilottavat kätköjä lähiympäristöönsä ja samalla etsivät muiden kätköjä. Kätköjen piilottaminen ei kuitenkaan ole edellytys harrastukselle. Suosituimmissa kätköissä voi olla kymmeniä tuhansia käyntejä ja tällä hetkellä kätköjä on maailmanlaajuisesti jo lähes 3 miljoonaa kpl. Etsittävää siis riittää! Alkuun pääsee lataamalla kännykkään joku geokätkö sovellus esim. "Geocaching" tai suomalainen "CacheBird". Kätköjen haku kännykällä on itseasiassa paljon miellyttävämpää kuin käsi-GPS:llä, mutta tietysti puhelimen rikkoutuminen on riski kun liikutaan metsissä, kallioilla jne. Vesisateesta puhumattakaan. Itselläni on Garmin Etrex 20 GPS, mutta käytän sitä vain metsäolosuhteissa. Ei kannata pelästyä mikäli kätköily alussa tuntuu monimutkaiselta. Alkuun pääsee aivan hyvin vain hakemalla vihreällä värillä merkattuja "perus" kätköjä. Myöhemmin voi tutustua mitä hyötyjä esim. maksullisesta premium -jäsenyydestä on, mikä on multikätkö tai earth cache. 

Kätköilyä voi myös aivan hyvin harrastaa täysin urbaanissa ympäristössä jos ei halua liata tennareitaan. Ehkä urbaanein kätkö Helsingissä sijaisee päärautatieasemalla ja kätköjä on keskustassa paljon muitakin. Harrastuksesta tekee mielenkiintoisen se, että se sopii kaikille. Helpoimpiin kätköihin pääsee pyörätuolilla ja vaikeimmat vaativat sukelluslaitteistoa tai esim. vuorikiipeilyä. Jokainen kätkö on luokiteltu maaston sekä itse kätkön vaikeuden mukaan 1-5, jolloin kätköreissun voi suunnitella itselleen sopivaksi. 

 Harjaantunut "geosilmä" tunnistaa tällaiset kätköt jo metrien päästä. Yksi yleisimpiä piilopaikkoja on erilaisten tolppien päässä olevan korkin alla.

Harjaantunut "geosilmä" tunnistaa tällaiset kätköt jo metrien päästä. Yksi yleisimpiä piilopaikkoja on erilaisten tolppien päässä olevan korkin alla.

Yhdessäolo

Itse harrastan geokätköilyä kahdella tavalla: työmatkoilla jos pysähdyn tankkaamaan tai kahville, tulee usein tsekattua puhelimesta lähimmät kätköt ja poimittua ne jos on luppoaikaa. Ylipäätään nämä yksin haetut kätköt on vain luppoajan kuluttamista. Tärkeimmät ja kaikin puolin kivoimmat reissut heitetään kuitenkin pojan kanssa yhdessä. Se on sellasta isän ja pojan laatuaikaa. Pyöritään millon missäkin, välillä metsässä ja välillä kaupungissa. Joskus paistetaan makkarat jossain tai käydään vaikka jätskillä. Erityislapselle, kuten Veetille geokätköily on äärimmäisen järkevää touhua. Siinä saa liikuntaa, se parantaa päättelykykyä, siinä oppii kehonhallintaa kun hakee välillä vähän vaikeampiakin kätköjä kallioilta tai puusta. Mutta loppujen lopuksi itse kätköjen löytäminen taitaa kuitenkin olla sivuseikka. Luonnossa liikkuminen ja siihen tutustuminen on varmasti se kaikkein arvokkain juttu. Ja tietysti yhdessä vietetty aika. Sitä ei voi myöhemmin korvata millään.

Klaus Härö sanoi mielestäni hyvin jossain haastattelussa: "Haluan elää niin, ettei tarvitse vanhuksena ihmetellä, miksi puhelin ei soi." 

 Löytämisen riemua Fuerteventuralla. 

Löytämisen riemua Fuerteventuralla. 

  Vettis

Vaalean leivän resepti

Nyt olen sen verran tutkinut asiaa, että uskallan laittaa reseptiä vaaleasta hapanjuureen leivotusta leivästä kehiin. Netissä ohjeet on hiukan ristiriitaisia, koska jokainen tietysti tekee leipänsä vähän eri tavalla. Jotkut ohjeet taas menee niin sfääreihin, että yleensä lopetan lukemisen siinä vaiheessa kun ohjeessa käsketään mittaamaan taikinan kosteusprosentti tms. Tämä ohjeeni ei ole mikään totuus, vaan oma mielipiteeni asiasta. Ja huom, olen puuhastellut tässä itsekin vasta pari kuukautta. 

Leivän voi tietysti tehdä hiivallakin, mutta lupaan, että leipäsi pääsevät aivan eri tasolle jos käytät hapanjuurta. Pyydä hapanjuurta kaverilta tai tee se itse joko ruishapanjuuresta tai kokonaan alusta. Linkki yhteen ohjeeseen löytyy tämän postauksen lopusta.


Tarvitset yhteen isohkoon limppuun seuraavat asiat:  

- 200gr. hapanjuurta.

- 460gr. jauhoja (50%/50% speltti/täysjyvävehnä) Jos haluat epäterveellisempää leipää, voit toki käyttää perus valkoisia vehnäjauhojakin. 

- 230gr. lämmintä vettä (hahaa, puolet jauhojen määrästä!)

- 10gr. hyvälaatuista suolaa.


That's it! Leipään tarvitaan siis vain kolmea ainesosaa: jauhoja, vettä ja suolaa. Kaikki muu on turhaa. Jos joku muuta väittää, mörökölli hänet viekööt. Suosittelen punnitsemaan ainekset, koska vain sillä tavoin voit alkaa hifistelemään ja säätämään reseptiä vastaamaan omaa makuasi. Voit kokeilla erilaisia jauhoja ja niiden sekoituksia.

Kun harrastuneisuutesi on saavuttanut tietyn tason, taikinaan voi alkaa myös tunkemaan kaikenmaailman pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, leväjauhetta ja muita trendikkäitä ihmisen elossa pysymiselle välttämättömiä superfoodeja. Itse olen tässä asiassa vähän vanhanaikainen: leipä on leipää, maito ei kuulu kahviin jne. Liian paljon mielestäni nykyään arvostetaan näyttäviä ja monimutkaisia asioita. Kitaran soitossakin vähän sama: useimmat ostaa ensin sen halvan Les Paul -kopion ensikitaraksi ja alkaa heti rouhimaan jotain enter sandmania vaikkei osaa edes C duuria hakea otelaudalta.. Perusasiat ihmiset, perusasiat. Landola käteen ja nuotiomusaa ensin 5 vuotta.


No niin, tee näin: 

 Hapanjuuri odottaa ruokintaa.

Hapanjuuri odottaa ruokintaa.

1. Ota hapanjuuri jääkaapista huoneenlämpöön ja "ruoki" se niin, että sen tilavuus kasvaa sen verran, että voit huoletta myöhemmin ottaa siitä tarvittavan määrän leipää varten. (niin että purkkiin jää tämän jälkeen pari sataa grammaa tms) Jätä purkki huoneenlämpöön 12 tunniksi. Tarkoitus on, että hapanjuuri alkaa kuplimaan ihan kunnolla, joskus jopa saattaa käydä niin, että se lähtee yytsimään ulos purkista. (Tästä syystä käytä tarpeeksi isoa purkkia, jotta sinne jää myös ilmatilaa riittävästi)

Kannellinen tiivistetty purkki on hyvä siitä syystä, että ylimääräisten bakteerien ja muiden pimpuloiden pääsy purkkiin ainakin vaikeutuu, jos ei jopa kokonaan esty. Kun olet päässyt kohtaan 2, laita purkki takaisin jääkaappin. Voit samalla lisätä sinne hiukan jauhoja ja vettä. Tällä tavalla juuri pysyy elossa noin viikon. 

2. Sekoita kaikki ainekset taikinaksi, paitsi suola. Vaivaa taikina huolella noin 20min. Taikina saa olla niin kosteata kuin suinkin, toki niin ettei se tartu kiinni pöytään ja käsiin. Sulje taikina kannelliseen kulhoon tai peitä liinalla noin tunniksi.  Suolaa ei lisätä, koska se heikentää autolyysiä eli taikinan kohoaminen ei pääse kunnolla alkuun. Tai näin mä ainakin luin jostain, voi olla et oli aprillipilakin. 

 Vesitilkka auttaa suolan imeytymisessä taikinaan. 

Vesitilkka auttaa suolan imeytymisessä taikinaan. 

3. Tunnin kohotuksen jälkeen painele taikinaan reikiä sormella ja lisää suola pienen vesitilkan kanssa. (Reiät edesauttavat suolan penetroitumista massaan) Taittele taikinaa muutamia kertoja niin, että suola sekoittuu kunnolla taikinaan. Jätä huoneenlämpöön kohoamaan noin 1-2h. Kohotusaika riippuu juuren määrästä ja tehosta. (Juuren määrä ei ole niin justiinsa, koska sitä voi kompensoida kohotusajalla. Paitsi, juuri on hapanta ja liika happamuus ei ole ehkä vaaleassa leivässä yhtä tavoiteltu asia kuin ruisleivässä. Makuasioita toki..)

 Kohotuskoreja on eri muotoisia ja -kokoisia. 

Kohotuskoreja on eri muotoisia ja -kokoisia. 

 

 

 

4. Nyt varovasti... Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi, pudota se lastaa apuna käyttäen varovasti pöydälle. Jos teit useamman leivän, jaa taikina veitsellä/lastalla osiin. Älä enää runtele taikinaa, ettei tärkeät ilmakuplat häviä. Sen sijaan taittele taikina varovasti muutaman kerran ja lopuks pyöristä  taikinan sivut taikinapalan alle, jolloin siitä muodostuu pallo. Liu'uta nahkeaa taikinapalloa pöydällä, toista kättä vasten niin että leivän pinta tavallaan kiristyy samalla. Äh, ei tota selitä Erkkikään, katso video tämän postauksen lopusta.

5. Kohota leipä/leivät liinalla peitettynä tai kohotuskorissa jääkaapissa n. 14h tai huoneenlämmössä n. 3-4h.  

6. Valmistele uuni: alalämpö 230C, ei kiertoilmaa (joka kuivattaa). Uunin pohjalle vesiastia ja pelti väärinpäin uuniin mahdollisimman alas. (Tarkoitus on, että laitat leivän suoraan kuumalle pellille paistumaan.) Leivinpaperit on tunareita varten, tee niistä mielummin vaikka joulukoristeita. 

 

 

 

 

 Taikinan viiltelyssä voi käyttää luovuutta. 

Taikinan viiltelyssä voi käyttää luovuutta. 

7. Kumoa leipä kohotuskorista jauhotetulle lapiolle. Käytä vaikka leikkuulautaa jos et omista lapiota. Tavallinen, sepelihommista tuttu pistolapio ei käy tähän. Viiltele leipään trendikkäät kuviot terävällä veitsellä tai mieluiten hipsteri poikaystältä pöllityllä partahöylän terällä. Terää kannattaa turvallisuussyistä säilyttää samalta kundilta saadussa filmipurkissa.

8. Laita leipä uuniin paistumaan noin 35 minuutiksi. Itse tykkään päästää leivän melko tummaksi, makuasia tämäkin. Kun leipä on valmis, jäähdytä se ritilällä liinan alla.  

 Valmis leipä 

Valmis leipä 


Linkit: 

1. Hyvää perusasiaa. Jutun lopussa ohje vehnä hapanjuureen.

http://www.jauhotsuussa.fi/2011/04/hapanjuuri.html  

2. Taikinan käsittely. Suosittelen katsomaan koko pätkän, mutta kohdassa 4:10 näytetään se taikinan muotoileminen palloksi, jota en osannut selittää. 


 Tämä tummuusaste miellyttää itseäni eniten. Kohotuskorista tulee nätit renkaat leivän pintaan. 

Tämä tummuusaste miellyttää itseäni eniten. Kohotuskorista tulee nätit renkaat leivän pintaan. 

Siinäpä se. Vaikka leivän tekemiseen kuluu aikaa noin vuorokausi, aktiivista työaikaa tuossa on yllättävän vähän. Kyse on oikeastaan aikataulutuksesta: miten kukin työvaihe istuu esim. työsskäyvän ihmisen arkeen. Itse leivon yleensä viikonloppuisin. Juureen tehty leipä säilyy paremmin kuin "tavallinen" ja maistuu hyvältä muutaman päivän.

 Itselleni ei enää kaupan leipä kelpaa, sen verran hyvää tuo juureen tehty leipä on! 

 

  Vettis

Leipähommia

Katselin netflixistä sellaisen dokkarisarjan kuin "Cooked" Leipäjaksossa puitiin paljon sitä miten nykyään ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia vehnän kanssa. Veetilläkin (siis pojallani) on lääkärin määräyksestä vehnätön ruokavalio. Leipäänhän kuuluu oikeasti vain jauho, vesi ja suola. Kaikki muu on turhaa. Dokkarissa kerrottiin, että nykyleivissä saattaa olla 36 eri ainesosaa. Puhumattakaan siitä mitä ylijalostaminen, torjunta-aineet yms schaiba tekee sinänsä kai ihan terveelliselle vehnälle. Speltti- ja muissa alkuvehnissä hivenaineet ja muut hilipimpulat on itse jyvässä kun perus valkoisessa vehnässä ne on kuoressa (joka vielä poistetaan) 

Siispä tuumasta toimeen. Sain kaverilta vaalean leipäjuuren ja tilattiin Amazonista leipäkorit. Laitan tarkempaa reseptiä kehiin kun olen tehnyt enemmän testejä. Kuvassa olevan leivän tein täysjyvävehnästä ja speltistä. (suhde noin 70:30) Molemmat luomua. Veetikin tätä leipää on syönyt, ainakin toistaiseksi ilman minkäänlaisia oireita. 

 

 Leipien kohotuskorit

Leipien kohotuskorit

 Leipä menossa uuniin

Leipä menossa uuniin

 Valmis leipä 

Valmis leipä 

Maailman paras pizzalapio?

Masatoshi Kaakinen, Japanin lahja Suomen puuseppä-artesaaniudelle teki mulle hienoimman ja toimivimman pizzalapion, johon olen koskaan törmännyt. Ja mä olen niitä monta nähnyt: selannut nettikaupat ja kaikki Helsingin kivijalkakaupat. 

 Pähkinäpuulla viimeistelty varsi on sopivan pitkä tavalliseen leivinuuniin. Lyhytvarsisilla "pingismailoilla" polttaa helposti käsivartensa.  Jos paistat pizzaa sähköuunissa, pizzakivi on lähes välttämätön lisävaruste ja tarvitset silloin pizzalapionkin.

Pähkinäpuulla viimeistelty varsi on sopivan pitkä tavalliseen leivinuuniin. Lyhytvarsisilla "pingismailoilla" polttaa helposti käsivartensa.  Jos paistat pizzaa sähköuunissa, pizzakivi on lähes välttämätön lisävaruste ja tarvitset silloin pizzalapionkin.

 Tää jäbä opiskeli muun alan töiden ohessa puusepäksi ja parasta aikaa rakentaa itselleen höyläpenkkiä kerrostalo-olkkarissa!  

Tää jäbä opiskeli muun alan töiden ohessa puusepäksi ja parasta aikaa rakentaa itselleen höyläpenkkiä kerrostalo-olkkarissa!  

 Ongelma lähes kaikissa puisissa pizzalapioissa on liian jyrkkä kärjen teroitus. Ei tässä. Loivasti teroitetulla lapiolla lätyn saa kaavittua pöydältä helposti.  

Ongelma lähes kaikissa puisissa pizzalapioissa on liian jyrkkä kärjen teroitus. Ei tässä. Loivasti teroitetulla lapiolla lätyn saa kaavittua pöydältä helposti.  

 Viimeistely hivelee silmiä.. Runko on koivua ja kahva on viimeistelty pähkinäpuulla.  

Viimeistely hivelee silmiä.. Runko on koivua ja kahva on viimeistelty pähkinäpuulla.  

 Funghi näyttää kuvassa aika pieneltä. Lapio on 34cm leveä. 

Funghi näyttää kuvassa aika pieneltä. Lapio on 34cm leveä. 

Laittakaa ihmiset nimi mieleen, jos haluatte pizzalapion  tai muita puusepän palveluita! Tää kaveri tarvii töitä heti kun saa höyläpenkin valmiiksi!

Tänään Helsinki, huomenna Istanbul.

Ensin en ajatellut asiaa itse ollenkaan, mutta kun parikin kaveria on pyytänyt niin ehkäpä sittenkin kirjoitan tähän blogiin jotain fiiliksiä ensi viikon reissusta. 

Osallistun siis Maciej Dakowiczin viikon kestävään työpajaan ensi viikolla Istanbulissa. Kerran olen Istanbulissa aiemmin käynyt, mutta täytyy sanoa että kaupunki ei siltikään kovin tuttu ole.  Tiedossa on siis hurja valokuvausleiri, jossa kuvataan joka päivä kellon ympäri ja ylikin. Illat keskustellaan kuluneen päivän aikaansaannoksista ja katukuvauksesta ylipäätään. 

Koitan kirjoitella kuulumiset joka ilta. Feel free to comment!  

 

  Vettis

image.jpg

Juhannus ja ruoka

Viime aikoina olen miettinyt jos alkaisin bloggaamaan ruoasta. Mutta tullut mietinnöissäni aina saman ongelman eteen: millä erottautua? Ja miten välttää kliseet? 

 Aattona syödyt entrecotét grillissä.  

Aattona syödyt entrecotét grillissä.  

Olen parantumaton fiilistelijä ja tykkään kuvata ruokiani, mutta en ole ihan varma kiinnostaako se ketään muita kuin itseäni. 

 Aaton illallinen

Aaton illallinen

Muhittelen ajatustani vielä jonkun aikaa. Yksi kysymys on myös voiko ruokahommat niputtaa samaan pakettiin valokuvausblogin kanssa, kun en tiedä jaksanko pelkkää ruokaa itsekään. 

 Juhannuspäivän sapuskaa

Juhannuspäivän sapuskaa

On muuten kaikki nämä kuvat näppäisty iPhonella. 

Dialogin lehtiä shortlistalla.

Via Dialogi.fi:

Eddie & Ozzie Awards on vuotuinen kilpailu, jossa palkitaan vuoden parhaat julkaisut. Maailman suurimman aikakauslehtikilpailun yli 300-henkinen tuomaristo on valinnut reilun 2800 työn joukosta finalistit. Dialogin tuottamia asiakaslehtiä listalle pääsi peräti neljä:

  • Saton Kotona-lehden juttusarja Toimiva tila, Consumer – Series of Articles – Regional/Shelter/Home (Eddies)
  • Avainapteekkien Apoteekki-lehden Huoli-artikkeli, Consumer – Feature Design – 250,000 – 500,000 Circulation (Ozzies)
  • Smartumin Smartum-lehti, Consumer – Redesign (Ozzies)
  • RAY:n Raymond-lehden Nälkä-artikkeli, Consumer – Use of Photography (Ozzies)

Näistä neljästä itseni kuvaamia juttuja on Apoteekin Huoli -artikkeli ja Raymondin Nälkä -juttu. 

Istanbul

Käväisin pari viikkoa sitten Istanbulissa. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli osallistua FotoIstanbul -tapahtumaan, mutta aina kun vähänkin oli luppoaikaa, jalkauduin itsekin kaduille kuvaamaan. Käytännössä pyörin lähes pelkästään Besiktasissa, jossa majapaikkani ja FotoIstanbulin tapahtumat sijaitsivat. Jo taksimatkalla lentokentältä kaupunkiin kävi selväksi, ettei minun kannata neljän päivän aikana edes yrittää tutustua koko kaupunkiin. Tai edes puoleen siitä, tai kahdeksas osaan.. Ja FotoIstanbulin tapahtumat pitivät sen verran kiireisenä, etten kerennyt käymään edes Taksim -aukiolla, joka kartan mukaan ei olisi ollut kaukana. Halusin pitää hommat yksinkertaisena ja nähdä kaupungin laajemmin joskus myöhemmin.

Alla muutama foto, jotka otin reissun aikana. Kuvasin paljon myös mustavalkoista, mutta en ole vielä kerennyt kehittämään näitä filmejä. Odotan kovasti kun näen mustavalkoiset kuvat, koska niille tallensin spontaanit Besiktas FC:n voitonjuhlat, joiden keskelle vahingossa jouduin, kun istuin itsekseni illallisella Besiktas -aukion tuntumassa. Besiktas voitti tuolloin 4-0 ja kannattajilla oli ottelun loputtua isot juhlat pystyssä. Koska kyseessä oli vierasottelu, ravintolat olivat täynnä kannattajia.

Suosittelen Istanbulia ihan muutenkin, mutta se on myös tämän hetken kuumimpia katukuvauskaupunkeja.

Klikkaa kuvaa niin pääset seuraavaan. (9 kpl)